Moni pohtii sitä, että ”Kelpaanko minä Jumalalle?” Mitä Kristus tästä on opettanut? Ja mitä piirteitä oli niillä, joita Kristus erityisesti moitti?

Jokainen tulkitsee kuulemaansa omista lähtökohdistaan. Pitäisikö Kirkon muokata meitä sillä tavoin että ajattelisimme kaikki samalla tavoin?

Kaikki perustuu rakkauteen. Ja viha ei ole rakkauden vastakohta. Ja miten me oikeasti pystymme muuttumaan?

On hyvää kirkkoshoppailua ja sitten vääränlaista shoppailua. Kirkko ei ole museo jossa me harrastamme aikamatkustusta. Ja vääränlainen ihannointi voi tehdä meistä myös hybridivaikuttamisen välikappaleita.

Mikä ero on sillä että seuraamme vai osallistumme jumalanpalvelukseen? Onko oikeutettuja syitä olla poissa kirkosta?

Ääriajattelua, eli polarisaatiota on maailmassa paljon ja myös Kirkossa. Mihin ehdottomuus johtaa? Ja miksi kuitenkaan Kirkko ei voi muutu huutoäänestyksellä?

Mitä pahaa on kunniantavoittelussa?

Miksi meitä varoitetaan rahan ja suuren omaisuuden vaaroista? Ovatko ne itsessään jo huono asia?

Mitä kirkkoon liittyjältä edellytetään? Pitääkö tietää paljon etukäteen? Pitääkö saavuttaa jokin hurskauden aste, että olisi kelvollinen? Näihin kysymyksiin yritän vastata.

Epäreiluus ja pahat asiat tarttuvat, mutta niin myös reiluus ja hyvät asiat. Hyvällä ja reilulla kohtelulla syntyy luottavaisuutta, uskollisuutta ja jopa uhrautuvaisuutta.

Otsikko kertoo kaiken. Tässä pohdin hieman työhyvinvointia ja toisaalta niitä hälytysmerkkejä jotka liittyvät työuupumukseen.

Pystymmekö myöntämään virheemme? Ja miten se liityy katumukseen ja mielenmuutokseen? Puhutaan hitusen myös houkkuudesta.

Kristisnuskoa ei saa enää joka paikassa tuoda esille. Miksi Halloween on sallittua kouluissa, mutta seimessä makaava lapsi on kauhistus? Miksi kristinuskosta poimitaan vaan parhaat palat?

Voimmeko rukoilla lakkaamatta? Mitä meidän kannattaa rukouksessa pyytää?

Miten Ehtoolliseen valmistaudutaan? Mitä sana ”pyhä” taas tarkoittikaan”? Ja mikä on oikeanlaista kelvottomuutta?

Hieman johdantoa liturgiaan. Mitä se sanana tarkoittaa ja miksi me siihen osallistumme? Onko pelkkä velvollisuudentunto tai suoranainen pakko hyvä peruste sille että ihmisen tulisi siihen osallistua?

Onko liturgia muuttumaton? Tai onko se jumalallisen evoluution tulosta, niin että siihen ei ole lupa kajota? Onko meillä pohdittu klerikalismin käsitettä ortodoksisessa kirkossa ollenkaan?

Lappiin käypi tieni. Pohdintaa papin urakehityksestä ja sitten pohditaan lopulta Ukrainan sotaakin.

Täydellisyyteen kohti pääsee kun tajuamme epätäydellisyytemme. Ja onnellisuutta ei taas voi löytää suorittamalla tai ostamalla.

Tunnin mittainen pätkä raamattupiiristä. Mikäli kiinnostusta löytyy niin siitä vain kuuntelulle.