Tänään vieraanamme pappi ja räppäri Lauri Kemppainen.
Keskustelemme esimerkiksi siitä, mitä merkitystä on kristinuskon opinkappaleilla ja mitä filosofi Wittgenstein oikeastaan tarkoitti sanoessaan, että siitä, mistä ei voi puhua, on vaiettava.
Kysyin Laurilta myös, mitä hän kysyisi Jeesukselta, jos voisi viettää hänen kanssaan viisi minuuttia.
Keskustelussamme viittaamme kirjoihimme:
Lauri Kemppainen: Rukoileva kädellinen (Perussanoma, 2013)
Kati Reijonen: Iso ajatus. Pitäisikö Jumalalle antaa vielä mahdollisuus? (Atena, 2018).
Viittaan myös seuraavaan Ylva Eggehornin runoon Pannaanko tasan?
Oli tavallinen päivä, me istuimme keittiössä, meillä oli pullo Coca Colaa
Jeesus ja minä, oli kuuma ja pöly leijui auringossa:
Pannaanko tasan hän sanoi, meillä oli pikku-ranskis myös,
me söimme ja katsoimme toisiamme pitkään auringonsavun läpi
ei pelottanut edes kun hän lähti pöydälle jäi tyhjä pullo ja muruja: tavataan
hän sanoi
ja minä näin sen selvän värinän hänen askelissaan joka merkitsi: nyt
mutta sitten tajusin mitä se kaikki merkitsi sinä päivänä
Ei ollut rumpuja eikä jyrinää
ei kellojen pompotusta eikä kova tuuli levitellyt lippuja
eikä silmät selällään kuunneltu suuria sanoja:
oli vain jotain mitä pantiin puoliksi tai sillä lailla ja oltiin
samassa paikassa mutta omatkin vuoret oli tallella
oli oma elämä vaikka se jotenkin katosi
ja läheisyyden koki selvänä (olen hämmentynyt)
Hengenmenot (www.katireijonen.com) näytetään tässä palvelussa avoimen RSS-syötteen kautta. RSS-syötteen tiedostot, kuvaukset, kansikuvat ja muu metadata ovat podcastin omistajan omaisuutta, eivätkä ole yhteydessä Podplayn kanssa.