Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta. (Hepr.10:19-20)
Olisi suurta päästä jonkin maailman suuren hallitsijan eteen, vastaanottamaan hänen suosiotaan ja vetoamaan häneen tarpeinemme ja pyyntöinemme. Esterin kirjasta saamme lukea, kuinka kukaan ei saanut astua kuninkaan eteen, tai menetti heti henkensä (Est.4:11). Vielä rajoitetumpi on pääsy pyhän Jumalan eteen. Jos syntinen astuu hänen kirkkauteensa ja pyhyyteensä, hän kuolee välittömästi. Näinhän kävi jokaiselle, joka joutui kosketuksiin Jumalan pyhyyden kanssa, esimerkiksi liiton arkun kautta (esim. 2.Moos.19:12; 2.Sam.6:6-7).
Onkin ihmeellistä kuulla, että nyt meillä ”on pääsy” toisin sanoen, lupa käydä sisään kaikkeinpyhimpään! Sehän tarkoittaa, että jokainen Kristuksen oma saa tulla suoraan Isän Jumalan eteen, hänen läsnäoloonsa ilman, että Jumalan pyhyys lyö häntä maahan. Vanhassa liitossa vain ylimmäisellä papilla oli suurena sovituspäivänä lupa puhdistauduttuaan mennä Jerusalemin temppelin kaikkeinpyhimpään uhraamaan (3.Moos.16.). Uudessa liitossakin vain ylimmäinen, täydellinen pappi on kelvollinen astumaan Isän eteen. Tuo ylimmäinen pappi on Jeesus Kristus, joka todella on mennyt kaikkeinpyhimpään, ei Jerusalemin temppelin kaikkeinpyhimpään, vaan taivaallisen temppelin. Ja koska Jeesus on puhtaana ja synnittömänä ylimmäisenä pappina Isän edessä, on meillä häneen ja hänen vereensä liitettyinä sanan kautta, kasteessa, ja ehtoollisessa syntien anteeksiantamus (Ef.1:17), täydellinen puhdistus (1.Joh.1:7) ja avoin pääsy taivaallisen majesteetin eteen, hänen valtaistuimensa eteen, hänen läsnäoloonsa – taivaalliseen kaikkeinpyhimpään. Kristus on siis ovi (Joh.10:9) – avoin taivaan ovi Isän tykö hyvin todellisessa merkityksessä.
Australialainen luterilainen professori ja teologian tohtori, John Kleinig opettaa Hebrealaiskirjeen kommentaarissaan, että tässä mainittu ”luja luottamus” (kreik. parreesia), joka meillä Kristuksen veressä on, tarkoittaa oikeastaan ”sananvapautta”, oikeutta puhua julkisesti. Hän kirjoittaa: ”Se tarkoittaa sananvapautta, vapautta osoittaa pyyntö valtaapitävälle henkilölle, oikeutta päästä sisään, rohkeutta lähestyä valtaapitävää henkilöä. (Ef.3:12; Hepr.3:6; 4:16; 10:35). Meillä on oikeus avoimeen pääsyyn Isän Jumalan läsnäoloon itse taivaaseen. Tämä sisäänpääsylupa ei riipu minkään vaatimusten täyttämisestämme tai mistään saavutuksistamme. Se on Kristuksen meidän puolestamme järjestämä oikeus.”
Mitä siis on tämä sananvapaus? Se on ensinnäkin sitä, että meillä on vapaus tulla Jumalan sanan ääreen. Meillä on jumalanpalveluksessa todellinen pääsy Isän ja koko Pyhän kolmiyhteisen Jumalan eteen vastaanottamaan hänen lahjojaan, syntien anteeksiantamusta, siunausta, armoa, rauhaa sydämeen ja iankaikkista elämää. Tätä kaikkea hän tarjoaa sanassaan ja nimessään, Kristuksen veressä. Jumalanpalveluksessa taivas on maan päällä, meidän jumalanpalvelusalttarimme on salatulla tavalla yhdistetty Jumalan taivaalliseen valtaistuimeen. Näin Jumala on sanansa ja nimensä kautta todella läsnä temppelissään. ”… Joka paikassa, mihin minä säädän nimeni muiston, minä tulen sinun tykösi ja siunaan sinua” (2.Moos.20:24b). Sanassa ja sakramenteissa on edestämme kuollut ja ylösnoussut Kristus todella kanssamme ja jakaa uhrinsa lahjat. Sanan kautta vaikuttaa Pyhä Henki uskoa ja elämää synnyttäen. Saamme Kristukseen kastettuina astua Jumalan läsnäoloon jumalanpalveluksessa, sillä meidät on siinä Kristuksen veri puhdistanut, antanut hyvän omantunnon ja uskon, sekä avannut tuon taivaan meille avoimeksi.
