SOScastin vieraina suurperheen vanhemmat Siiri ja Antti Railio sekä SOS-Lapsikylän E-kumppani Laura Klemetti. Jaksossa käsitellään vanhemmuuden iloja ja haasteita. Siiri ja Antti kertovat, mitkä konkreettiset asiat helpottavat heidän uusperhearkeaan ja mikä on heille kaikkein tärkeintä lasten kasvatuksessa. Keskustelua syntyy myös oman lapsuuden vaikutuksesta vanhemmuuteen. Laura Klemetti jakaa kolme ajankohtaista vinkkiä vanhemmille erityisesti jaksamiseen ja hyvinvointiin liittyen.

Millaisia jälkiä lapsuudessa ja nuoruudessa koettu yksinäisyys voi jättää? Miten ottaa puheeksi lapsen yksinäisyys? SOScastissa Johanna Virtasen vieraina ovat toimittaja-juontaja ja sosiaalisen median vaikuttaja Laura Haimila sekä SOS-Lapsikylän kehittämissuunnittelija Tuula Ylänne. Keskustelua käydään myös mm. yksinäisyyden normalisoimisesta ja pysyvien ihmissuhteiden luomisesta. Jaksossa kuulet myös, millainen merkitys Lauran perheellä ja erityisesti siskosuhteella on ollut hänen lapsuudessaan.

Mitä tukiperheenä toimiminen tarkoittaa? Kuka tukiperheeksi voi ryhtyä? Mitä lapsen kanssa tehdään ja millaista tukea saan? SOS-Lapsikylän tukiperhetoiminnan ohjaaja Satu Hakanen ja tukiperheenä toiminut vaikuttaja Inari Fernández keskustelevat tukiperhetoiminnasta ja sen eroista sijaisperheenä toimimiseen SOScastin juontaja Johanna Virtasen kanssa. ”Tukiperheenä eletään normaalia perhearkea, yhdellä lapsella täydennettynä”, sanoo Inari Fernandez. Jaksossa Inari kertoo omista kokemuksistaan tukiperheenä ja siitä, miten perheen biologiset lapset reagoivat säännöllisesti perheessä vierailleeseen lapseen. Jakso on tarkoitettu juuri sinulle, joka olet harkinnut tukiperheeksi ryhtymistä! Perhe voit olla sinä! Lue lisää: tuleperheeksi.fi

Kuka sopii sijaisperheeksi? Mitä sijaisperheenä toimiminen oikeastaan tarkoittaa? Entä millaista arki sijaisperheenä on? Näistä asioista keskustelee SOScastin juontaja Johanna Virtanen vieraidensa SOS-Lapsikylän palveluvastaava Mirka Alasen ja sijaisvanhempana toimivan Katjan kanssa. SOScastin jaksossa kuulemme, miten Katja puolisoineen päätyi sijaisperheeksi ja millaista arkea he elävät perheeseen sijoitetun lapsen kanssa. Mirka puolestaan avaa sitä, millaisista lähtökohdista sijaisperheeksi haetaan, ja voiko sijaisperhe valita perheeseen sijoitettavan lapsen. Jakso on tarkoitettu juuri sinulle, joka olet harkinnut sijaisperheeksi ryhtymistä! Perhe voit olla sinä! Lue lisää tuleperheeksi.fi

Tämänkertaisessa SOScastin jaksossa SOS-Kehittäjänuoret ovat vallanneet studion. SOS-Kehittäjänuorten vertaisohjaaja Jasminilla on vieraana sosiaalisen median vaikuttaja ja artistimanageri Peppi Puljujärvi, ja lastensuojelun kokemusvaikuttaja Jan. Peppi Puljujärvellä on omakohtaisia kokemuksia lastensuojeluun liittyvästä stigmasta. Hänet huostaanotettiin 6-vuotiaana ja on vuoden lastenkodissa asumisen jälkeen kasvanut sijaisperheessä. Jaksossa Peppi kertoo Janille ja Jasminille mieleensä jääneistä kipeistäkin muistoista ja kommenteista, kertoo vinkkejä aikuistumiseen Janille ja muille samankaltaisista taustoista tuleville nuorille, sekä kuvailee sijaisäitiään uskomattomaksi naiseksi. Aikuisuudessa hän on kääntänyt kokemuksiaan lastensuojelun piirissä voimavaraksi. ”Mä en oo ikinä tiennyt et mitä mun vanhemmat haluu, vaan mä oon mennyt sinne mikä mua on itseäni kiinnostanut. Kukaan ei pakota tai odota multa mitään.”

Kuuntele räppäri Uniikin, ministeri Maria Ohisalon, Pia "Supernanny" Penttalan ja muiden aiemmissa SOScast-jaksoissa vierailleiden tuttujen suomalaisten tarinoita lapsuuden kannattelevista kohtaamisista! Kuka hurjasteli isoäidin kanssa polkupyörällä ja kuka sai äidiltä varauksetonta tukea, kun kiusattiin? Tarinoiden pohjalta lapsuuden kannattelevien kohtaamisten merkityksestä keskustelevat SOS-Lapsikylän Kati Palsanen ja Johanna Virtanen. Jakso on myös viimeinen, jota hostaa podcastin perustaja Kati Palsanen - kiitos yhteisistä vuosista Kati! Osallistu jakson keskusteluun jakamalla somessa oma kannattelevien kohtaamisten tarinasi! Katso tarkemmat ohjeet kannatellaan.fi

Valokuvaaja, toimittaja ja dokumentaristi Meeri Koutaniemi on Kati Palsasen vieraana #kannatellaan-teemaisessa SOScast-jaksossa. Jaksossa kuulemme kannattelevien kohtaamisten merkityksestä ja siitä, millaiset kohtaamiset ovat erityisesti jääneet Meeri Koutaniemen mieleen. ”Kaikki kohtaaminen on hyvin kannattelevaa, kun se tähtää siihen, että haluamme kuulla ja nähdä toisemme. Siihen välttämättä tarvita edes yhteistä kieltä.”, Meeri kertoo.

Ile Uusivuori on maaliskuussa Kati Palsasen vieraana SOScastissa Jaksossa hän antaa vinkkejä ruuhkavuosia eläville vanhemmille. Uusivuori kuvaa keinot, joilla hän puolisonsa Marja Hintikan kanssa, saa kahden yrittäjävanhemman ja kolmen lapsen kiireisen arjen toimimaan. Ile Uusivuoren ja Marja Hintikan arkea rytmittävät viikoittaiset parisuhdepalaverit. Palaverin avulla he kartoittavat tulevan viikon menot, lasten tarpeet, työhön liittyvät kiireet ja muut vanhemmuuteen liittyvät metatyöt, kuten uusien kurahousujen tai kaverisynttäreiden lahjojen hankinta. ”Jos sä hoidat ne kurahousut, niin sä hoidat sen alusta loppuun. Eli toisin sanoen sä mittaat sen jalan, sä meet hakemaan ne jostain, ja sä tuot ne valmiina pakettina.” Uusivuori kertoo, kuinka tämän avulla työmäärä pysyy reiluna kummallekin, ja molemmat ovat perillä toistensa työtaakasta. Systemaattisuus, selkeät säännöt ja rutiinit ovat läsnä Uusivuoren ja Hintikan arjessa paitsi lasten hyvinvoinnin, myös vanhempien jaksamisen vuoksi. Säännöissä korostuvat ihmisyyteen liittyvät näkökulmat, toisen huomioon ottaminen ja käytöstavat, kuten kiittäminen ja anteeksipyyntö oikeassa paikassa sekä läsnäolo keskustellessa muille. Sääntöjen avulla Uusivuori ja Hintikka toivovat myös kasvattavansa lapsistaan ahkeria ja itsenäisiä aikuisia. ”Jos sä haluat jotain, sen eteen pitää tehdä töitä. Ja se ei siltikään ole reilua, se ei ole mikään tae siitä, että asioita tapahtuu.” Keskustelua aiheuttaa myös muun muassa sosiaalinen media, niiden koukuttavat algoritmit ja kaverisuhteiden siirtyminen virtuaaliseen maailmaan.

Ruuhkavuodet sekä vanhemmuuden ilot ja haasteet ovat aiheina, kun Kati Palsasella on SOScastissa vieraana Ile Uusivuori. Hän esittelee itsensä median sekatyöläiseksi ja kolmen lapsen isäksi. Uusivuori ja hänen puolisonsa Marja Hintikka pyörittävät arkea paljolti kaksistaan. Kahden kiireisen yrittäjänvanhemman ja kolmen aktiivisesti harrastavan lapsen arjen hallinta vaatikin korkeamman tason Exceliä. ”Sitä vaan yritetään pitää itsemme pinnalla”, kuten Uusivuori kiteyttää.  Hän muistelee, kuinka tuttava sanoi hänelle esikoisen juuri synnyttyä, että pitää olla itselleen armollinen. Uusivuori sanoo yrittävänsä muistaa tätä, kun potee huonoa omatuntoa yhdestä ja toisesta arjessa. Hän myös yrittää tietoisesti muistaa nauttia vilskeestä. ”Pelkään, että tämä aika suhahtaa ohi liian nopeasti”. Jo lähes aikuisten teinilasten äiti Kati Palsanen komppaa tätä, ja sanoo, että kannattaa nauttia jokaisesta ruuhkavuosien päivästä, koska niitä tulee ikävä. Uusivuori ja Palsanen keskustelevat myös siitä, miten vanhemmuus tavallaan on haasteineen sama kaikille, mutta samalla joidenkin lähtökohdat ja arki voivat olla haastavampia, kuten esimerkiksi joillakin yksinhuoltajilla. Parasta isyydessä on Ile Uusivuoren mukaan kepeät yhdessäolon hetket, jossa perhe on yhdessä, vaikka kaikki puuhastelisivatkin omiaan. Hän on asettanut tavoitteita jo isovanhemmuudelleen. ”Mä haluan olla hands-on faija ja joskus sitten pappa. Sellainen, joka hoitaa yön yli pieniä vauvoja, vaikka harmaantuneenakin. Sellainen läsnäoleva isovanhemmuus on yksi hienoimmista asioista, minkä pystyy tekemään.” Hän toteaa, että lapset kaipaavat jatkuvuutta, sitä että joku on vanhempi kuin heidän vanhempansa. Sellaisia ihmisiä, jotka tuovat heidän elämäänsä turvaa ja rauhaa. ”Niin kuin mun mummi. Hän tuli välillä Lohjalta kolmella bussilla hoitamaan mua kun olin kipee. Mulle on jäänyt sellainen fiilis, että hän tykkäsi olla mun kanssa.”

Ukrainan sota on taas ollut paljon otsikoissa, kun sodan syttymisestä on kulunut vuosi. Kaipaatko konkreettisia vinkkejä siihen, miten käsitellä sotaa lapsen kanssa? SOScastin vieras, Ulkopoliittisen instituutin johtaja, Mika Aaltola on tuore isä ja muutenkin miettinyt asiaa tosi paljon. Keskustelussa SOS-Lapsikylän ehkäisevän työn johtajan Kati Palsasen kanssa Mika Aaltola toteaa, että aikuisten tulisi muistaa, että lapset ovat aikuisia konkreettisempia ja ottavat asiat kirjaimellisesti. Sanavalintoja ja kielenkuvia kannattaa miettiä tarkkaan. Oletuksena on, että lapset ovat sodasta kuulleet, ja ehkä murehtivat asiaa, vaikka eivät sitä aikuisille näytä. ”Kaikilla ihmisillä on taipumus pyrkiä vähän suojelemaan toisia. Myös lapsilla on tämä, että he eivät halua huolestuttaa. Tässä maailmanajassa ne huolenaiheet pitää tuoda kontekstiin ja päästä purkamaan niitä, ettei jää niitä märehtimään.” Konkreettisena esimerkkinä Aaltola mainitsee, että ehkä ei aamiaispöydässä kannata ainakaan joka aamu katsoa uutisia, vaan voi olla parempi valita toinen kanava. Myös tekeminen on tärkeää, eli se, että kertoo ja osoittaa lapsille, että aktiviinen osallistuminen yhteiskuntaan ja hyväntekeväisyyteen saa aikaan asioita ja, että se tuntuu hyvältä. Lapset voi myös ottaa mukaan hyväntekeväisyystoimintaan. Aaltola painottaa myös arjen rutiinien tuomaa turvaa, jos ympärillä oleva maailma tuntuu turvattomalta. Hän nostaa myös sen, miten aikuisten puhe Venäjästä ja venäläisistä voi vaikuttaa lapsiin, varsinkin ajatellen Suomessa asuvia venäläistaustaisia ihmisiä- ”Se on sellaista perusihmisenä olemista, miten me maailman näemme. Voimme epäinhimillistää ilmiöitä mutta ihmisten epäinhimillistäminen ei ehkä ole järkevin tie.” Kuuntele koko jakso:

Kohta on tullut kuluneeksi vuosi siitä, kun Ukrainan sota syttyi ja kukahan olisi parempi pohtimaan tätä SOScastissa Kati Palsasen vieraana kuin Mika Aaltola – Ulkopoliittisen instituutin johtaja. Aaltola toteaa ihan alussa, että ihminen on laumaeläin ja laumassa puhuminen asioista auttaa tuskaan. Hänen mielestään on tärkeää tajuta, että jo aika nuoret lapset näkevät ja kuulevat kaikenlaista myös sodasta, ja että heidän kanssaan tule käsitellä sodan herättämiä tunteita. ”Lapset ottavat tavattoman konkreettisesti asiat. Eli semmoinen metaforinen kielenkäyttö on heille vähän vieraampaa. Kun he näkevät noita kuvia, niin ne tietenkin pelottavat, ne tulevat uniin. Tietenkin riippuen lapsen kehitysvaiheesta. On tavattoman tärkeätä, että jollakin tavalla sitä käsitellään ja siitä puhutaan. Aaltola toteaa, että sodassa riistetään ihmisiltä valtaa omaan elämäänsä. ”Sota riistää vallan meiltä määritellä omaa arkeamme. Kun aamiaispöydässä kohtaat lähimmäiset niin et ole ihan varma, näetkö heitä enää koskaan. Se on aikamoinen kieppi, asiat kääntyy päälaelleen. Sodalla pyritään tuottaamaan sellainen asioiden tila, että saadaan jokin kansakunta polvilleen viemällä heiltä se kaikkein rakkain, eli sen, että elämä olisi jollain tapaa ennustettavaa, sen arjen kestävyys särjetään. Yksin jääminen varsinkin lasta pelottaa, se että läheiset, se turva, sitä ei enää olisi. Kun he näkevät uutiskuvia lapsista esimerkiksi Ukrainassa niin heille tulee mieleen se, että mitä jos tämä tapahtuisi minulle.” Moni lapsi myös tapaa ukrainalaislapsia arjessaan, kuten koulussa, eli asia koskettaa monia. Lasketaan, että Suomessa on tällä hetkellä noin 14 000 ukrainalaislasta. SOScastissa puhutaan myös pahuudesta, sukupolvien sotataakasta sekä suomalaisten poikkeuksellisesta puolustushalukkuudesta. Kuuntele koko jakso:

Opinto-ohjaaja tokaisi räppäri Kubelle, että "tuskin sust mitään tulee" - mutta tulipahan kuitenkin, räppäri ja musiikintuottaja. SOScastin vuoden ensimmäinen vieras kertoo SOS-Lapsikylän Kati Palsaselle, että hän haluaa luoda tulevaisuuden uskoa nuoriin ja hokee omille lapsille aivan päinvastaista viestiä: "Ei oo mitään väliä mitä sä teet, tulevaisuudessa siitä voi tulla sun juttus, jos sä uskot siihen. Se on ehkä sellainen, mitä mulle ei ihan liikaa koskaan sanottu, että susta voi tulla mitä vaan. Sitä yritän aina sanoo omille lapsille, että sust voi tulla mikää vaan sua alkaa tarpeeks kiinnostaa." Mutta Kube - eli Jussi Hauta-aho - toteaa myös, että siihen tarvitaan työtä - ei se auta että kotona vaan odottaa ja ihmettelee. Tässä toisessa jaksossa, jossa Kube on vieraana, hän antaa neuvoja sekä nuorille että vanhemmille. Nuorelle Kubelle hän antaisi neuvon oppia pitämään huolta omasta taloudestaan. Vanhempia hän kannustaa luomaan hyvän ja luottamuksellisen suhteen lapsiinsa. "Kaiken A ja O on se, että lapsi pystyy puhuu himassa vanhemmille ihan hölmöstäkin huolesta, mikä tuntuu ehkä ylitsepääsemättömältä sillä hetkellsä. Mut huomasin ite, että kun mun faija on sanonut teini-iässä, että mä oon sun faijas, sä voit sanoa mulle mitä vaan. Mä olin että ahaa, ihan oikeasti?" Kunhan nuori tuntee, että vanhempi on hänen puolellaan on helpompi lähteä setvimään mahdollisia ongelmia, Kube toteaa.

Räppäri Kube on SOScastin tammikuun vieras – ja saamme kuulla hänen ajatuksiaan nuorista, nuoruudesta ja vanhemmista jopa kahden jakson verran! Tänään julkaistavassa jaksossa Hakunilassa kasvanut Kube (Jussi Hauta-aho) ja kehitysjohtajamme Kati Palsanen puhuvat muun muassa siitä, kuinka katujengi-ilmiö on saanut kovasti huomiota, vaikka useimpien nuorten elämässä esimerkiksi somen haittavaikutukset ovat isompi asia. Myös perheen merkitys nuorten elämään ja päihteiden käyttö nousevat pinnalle: ”Aina yritän jengille puhua sitä, että tässä on niin paljon mahdollisuuksia tässä elämässä, että mitä järkeä heittää hukkaan elämäänsä. Mä en voi sanoo, että kadun mitään elämässäni, mutta mua ärsyttää ja harmittaa se, että oon käyttänyt alkoholia liikaa nuorempana niin että lähti joka viikonloppu ryyppäämään. Ne olisivat olleet hyviä päiviä käyttää muuhun, vaikka musan tekemiseen enemmän.” Kannattaa kuunnella!

SOScastin vieraana on tässä jaksossa Iidanmatkassa-tilin takana oleva Iida Åfeldt, joka esittelee itsensä somevaikuttajana, varhaiskasvatuksen opettajana ja äitinä. Kati Palsasen kanssa hän keskustelee omista nuoruuden harrastuksistaan, lasten ja nuorten harrastustoiminnasta ja sen eriarvoisuudesta. Iida kertoo olevansa kiitollinen siitä, että hänellä oli lapsena mahdollisuus kokeilla erilaisia harrastuksia, kunnes suosikkiharrastukset valikoituivat. “Ensin sitä kokeili vähän kaikkea, usein kavereiden perässä tai sen mukaan, mitä oli tarjolla ja mihin oli mahdollisuus. Tämän jälkeen alkoi valikoitua selkeästi ne omat jutut”, toteaa Iida. “Tanssi ja teatteri oli oma juttu, vähän sen mukaan, mitkä urahaaveet nuorempana oli”, hän jatkaa. Kati kokee tärkeäksi, että lapsena saisi kokeilla erilaisia harrastuksia. Hän kokeili esim. teatteria, vaikka se ei osoittautunut mieluisaksi. “Harrastusten kautta sain erilaisia kavereita, joilla oli sama kiinnostus. Koin sen tärkeäksi, että pystyi vaihtamaan saman henkisten ihmisten kanssa ajatuksia, joiden kanssa oli samoja kiinnostuksen kohtia”, toteaa Iida. Keskustelussa nousee esiin myös harrastussuoritusten ja lapsen arvon suhteesta. “Se on ollut vahvasti mielessä, että me lapset ei voitu missään mokata. Ei tarvitse tehdä mitään, että äiti olisi ylpeä, sillä lapsi on jo arvokas sellaisena kun on”, sanoo Iida. Kati kertoo Unelmista totta- hankkeesta, jonka puitteissa SOS-Lapsikylä on maksanut jo yli tuhannen vähävaraisesta perheestä tulevan lapsen merkityksellisen vapaa-ajan harrastuksen. Lasten harrastamiseen on myös muita esteitä kuin raha. Jos esim. Jos on kyse siitä, että harrastukseen ei yksinkertaisesti pääse, olemme pyrkineet poistamaan niitäkin esteitä mm. rekrytoimalla vapaaehtoisia, jotka vievät lapsen harrastukseen. "SOS-Lapsikylällä olemme jo vuosia halunneet mahdollistaa vähävaraisien perheiden lapsille ja nuorille harrastustoimintaa. Myös tänä vuonna olemme pystyneet sijoittamaan tärkeään asiaan yli puoli miljoonaa euroa", sanoo Kati.

Kodin ja perheen merkitys yhdistävät SOS-Lapsikylän ja yritysyhteistyökumppanimme IKEA Suomen arvomaailmat. Vuodesta 2018 jatkunut yhteistyö alkoi perhekotien ja itsenäistyvien nuorten kotien sisustamisella, mutta on sen jälkeen laajentunut ja syventynyt. IKEA on lapsille ja nuorille suunnatun Apuu-chatin pääyhteistyökumppani. Lasten hätään vastaaminen sopii IKEA-arvomaailmaan täydellisesti, kertoo IKEA Suomen vastuullisuuspäällikkö Pirjo Pyykkö-Tuominen SOScastissa. ”Lapset ovat perheen peili, ja hyvän kodin mahdollistaminen on meille tosi tärkeää”, hän toteaa. Viime vuonna Apuu-chattiin tuli yli 35 000 yhteydenottoa ja nämä luvut ovat Pyykkö-Tuomisen mukaan hurjia. Hän toteaa, että on tärkeää nähdä, että tuella saadaan konkreettista apua aikaiseksi. SOS-Lapsikylän ehkäisevän työn ja laadun johtaja Kati Palsanen muistuttaa siitä, kuinka tärkeitä yrityskumppanit ja yksityiset lahjoittajat ovat SOS-Lapsikylän ehkäisevän työn hankkeille. ”Hyvät ideat itsessään eivät riitä. Kun keväällä 2020 nopeasti polkaistiin pystyyn Apuu-chat niin IKEA oli ketterästi mukana tukemassa ihan alkumetreiltä.” Vastuullisuus on kaiken IKEA-toiminnan ytimessä, ja yritykselle on Pirjo Pyykkö-Tuomisen mukaan tärkeää maapallon säilyminen lapsille ja lapsenlapsille. Hän toteaa, että vastuullisuus nähdään laajempana kokonaisuutena kuin vain oman yrityksen sisällä. Tärkeimpinä kulmakivinä ovat kestävä arki, ilmastopositiivisuus sekä tasa-arvo ja moninaisuus. ”Tavoitteenamme on tarjota hyvää arkea mahdollisimman monelle”, Pirjo Pyykkö-Tuominen kiteyttää. Jakso on nauhoitettu ennen kuin sota Ukrainassa alkoi.

Artisti Mikael Gabriel ja SOS-Kehittäjänuorten lastensuojelun kokemusasiantuntijat keskustelevat elämästään lastensuojelulaitoksissa ja siitä, miten erilaisia kokemuksia siitä voi syntyä. Edellisessä jaksossa he puhuivat muun muassa lastensuojelun henkilökunnan suuresta vaihtuvuudesta ja miten se vaikuttaa nuoren elämään. Kokemusasiantuntija Jenna kokee kasvaneensa perheenomaisessa ympäristössä. Mikael Gabrielin kokemus on erilainen, koska hän asui kahdeksan muun nuoren kanssa, joiden kesken kahden aikuisen huomio jaettiin. Mikael Gabriel painottaa, että kokee sijoituksen pelastaneen elämänsä. Jennan kokemukset saa hänet kuitenkin pohtimaan, miten erilaiseen lastensuojelulaitokseen sijoitus olisi voinut pelastaa vielä enemmän. Toisaalta hän tunnistaa, että negatiiviset kokemukset johtivat tarpeeseen kirjoittaa niistä, mikä taas johdatteli tien muusikon uralle. “Täytin just 32, eli siitä on 14 vuotta kun mä lähin Hyrysalmelta takasin stadiin ja silti nää tunteet ja fiilikset, niihin on aina helppo palata. Vaikka ne on alitajunnassa, ne on silti pinnassa. Nuorille toi on tosi iso juttu”, sanoo Mikael Gabriel. Jenna painottaa, kuinka tärkeä luotettavan aikuishahmon läsnäolo on oman itseluottamuksen muodostumisen kannalta. “Ilman sitä oma itseluottamus saattaa jäädä matalaksi, jonka myötä omien unelmien tavoittelu on vaikeaa. Niin kliseistä kun se on, sä tarviit sen yhden tyypin, joka uskoo suhun.” Mikael Gabriel näkee asiassa kaksi puolta. Monelle aikuisen tuen puuttuminen voi viedä vielä alemmas, mutta hänelle se oli sytyke. “Jos kukaan ei usko, niin sit se yks tyyppi voit olla myös sinä ite. Kaikki on näkökulmakysymys. Kun mua katottiin alaspäin, se oli mulle bensaa mennä ylöspäin. Monille taas se alaspäinkattominen vie vaan viel alemmas. Se on joko voimavara, tai sit ei”, toteaa Mikael Gabriel. Myös Jenna kokee itsellään olevan vahva halu näyttää, että lastensuojelutaustasta huolimatta menestymiseen ja omien unelmien tavoitteluun on mahdollisuus. “Suurin anti täst keskustelusta on se, että silläkin on paljon väliä minne sut sijotetaan, eikä vaan sillä sijoitetaanko sut ja puututaan. Mikael Gabriel toteaa myös, että sillä on väliä kuinka paljon nuoriin keskitytään, kuinka monen kanssa aikuisen huomio jaetaan. Kuuntele koko jakso:

Lastensuojelun kokemusasiantuntijat SOS-Kehittäjänuorista ja artisti Mikael Gabriel keskustelevat kokemuksistaan elämästä lastensuojelulaitoksessa. Monelle lapselle ja nuorelle laitos tuntuu kodilta ja ihmiset siellä perheeltä – vaikka se on vaikeaa ulkopuolisille ymmärtää. Kokemusasiantuntija Jenna sanoo, että ohjaajista on tullut hänelle tosi läheisiä, lähes haltijakummeja, ja hän tapaa heitä edelleen, vaikka onkin muuttanut jo omaan asuntoon. Mikael Gabriel sanoo, että hänelle isättömänä varsinkin miespuoliset ohjaajat olivat tosi tärkeitä. ”Hyvät omaohjaajat on niinku faijoi. Aikuinen, joka näyttää esimerkkiä ja tukee, on valtava voimavara.” Mutta henkilökunnan vaihtuvuus on suuri ongelma, koska rikkinäisestä taustasta tulevalla lapsella ei välttämättä ole myöskään taustalla ketään luotettavaa aikuista. ”Liian vähän puhutaan siitä, että joillakin lapsilla ei ole ainuttakaan aikuista tukena. Kukaan ei ehkä tunne lasta”, sanoo Jenna. Mikael Gabrielin mukaan tämä on yksi lastensuojelun suurimmista ongelmista. Lapset ja nuoret pettyvät, eivätkä opi rakentamaan ihmissuhteita. ”Ei kellää ollu mitään käsitystä siitä et mikä on aikuinen, joka välittää tai joka pysyy alusta loppuu asti.”

SOScastin tämän jakson vieraana oleva radiotoimittaja Harri Moisio on itse saanut lapsen harrastaa paljon, ja hän toivookin harrastamisen mahdollisuutta kaikille lapsille. Kati Palsaselle hän sanookin, että kaikkein tärkeimpänä pitää sitä, että lapsi saa harrastaa ja löytää itselleen mieleisen harrastuksen. Pienellä paikkakunnalla kasvanut Harri Moisio harrasti lapsena sen mukaan mitä tarjolla oli: judoa, jalkapalloa, jääkiekkoa, pianonsoittoa ja kitaransoittoa. ”Lapsena harrastaminen tuntui itsestään selvältä, mutta kun on muutama vuosikymmen mennyt ja peilaa taaksepäin tajuaa, että ei kaikilla ollut samaa mahdollisuutta.” Harri Moisio oli mukana SOS-Lapsikylän vaikuttajakampanjassa syksyllä, jossa kerättiin varoja Unelmista totta -harrastustukitoiminnalle. Harrastustuen avulla myös lapset, jotka kasvavat perheissä, joissa ei muuten olisi mahdollista tukea lasten harrastamista, saavat mahdollisuuden mieleisensä harrastukseen. Moisiolle harrastaminen antoi ennen muuta mielekkäitä kokemuksia, mutta myös eväitä loppuelämään. ”Ennen kaikkea opin joukossa toimimista. Olin ainoa lapsi, mutta harrastuksissa täytyy muut ihmiset ottaa huomioon ja tulla muiden kanssa toimeen.” Kuuntele koko jakso:

SOScastin vieraana on muusikko ja sarjayrittäjä Uniikki, eli Dan Tolppanen. Teemana SOScastissa tänä keväänä on Unelmista totta ja se miten tärkeää harrastaminen on. Uniikin kohdalla harrastuksesta tuli jopa ammatti, kun hän breakdancen kautta löysi hiphopin ja aloitti räppäämisen. ”En tiedä, ilman tanssiharrastusta, että olisinko tässä muusikkona? Mun ura ja ammatti on ollut heittämällä isoimpia asioita elämässäni ja on määrittänyt identiteettini. En edes halua tietää missä olisin ilman harrastuksia.” Uniikki oli junnuna innokas jalkapalloilija Malminkartanon PETO -seurassa. ”Se on kyllä niin mahtava laji, että toivon että kaikilla olisi edes mahdollisuus koittaa sitä.” Uniikki toteaa, että harrastusten kautta hän on saanut kokea yhdessäoloa ja onnistumisia. ”Breakdancessa painotettiin, että pitää olla oma uniikki tyyli ja siellä pääsi tuomaan omaa persoonaansa esille. Nuorempana olin aika ujo mutta sitten tuli hirvee halu esiintyä. Huomasin miten makeeta se on ollut ja se kantoi sitten esiintymislavoille asti.” Kaikilla lapsilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta päästä harrastamaan, vaikkapa perheen vähävaraisuuden tai haastavan tilanteen takia. Silloin SOS-Lapsikylän Unelmista totta -harrastustuki voi tukea lapsen harrastamista.

SOScastin studiossa keskustellaan tällä kertaa sijoitettujen lasten oikeuksista ja siitä, miten he voivat saada apua, jos kokevat vääryyksiä. Lakimies Tapio Räty eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta on se henkilö, joka vastaanottaa kantelut lastensuojelusta. Hän iloitsee siitä, että kantelujen määrä on viime vuosina kasvanut selkeästi. ”Lapset ja nuoret ehkä tietävät enemmän ja uskaltavat ottaa yhteyttä – kiitos esimerkiksi Even ja muiden kokemusasiantuntijoiden”, Räty toteaa. Eve on studiossa mukana oleva kokemusasiantuntija Eveliina Ikonen, joka SOS-Lapsikylässä muun muassa koordinoi nuorten kokemusasiantuntijoiden verkostoa ja vastaa verkoston TikTok-kanavasta. ”TikTokissa nousee nuorten tietämättömyys omista oikeuksistaan. Eivät he tiedä kuka on eduskunnan oikeusasiamies.”