Suomalaisen urheilun kuumat lajit ovat vieläkin yleisurheilu, jääkiekko ja hiihto. Menestys luo hypeä, mutta lajeissa on myös jotain syvästi suomalaisessa kulttuuriperimässä olevaa – jo isät ja äidit ja isiemme äidit pitivät samoista lajeista. Suomalainen valmennusosaaminen riittää monessa lajissa hyvään, maailman huipulle pääseminen vaatii kuitenkin valmentamisen ammattimaistumista. Lapsen mahdollisuus edetä maailman huipulle ei saa olla vanhemman varallisuudesta kiinni. Taustapirun pöydässä istuu kolme legendaa: Tapio Korjus, Reijo Jylhä ja Jari Porttila.

Uuden urheilijasukupolven mediavalmiudet ovat valovuosien päässä aiemmista. Osa urheilijoista on kuin oma mediansa: hallussa on niin podcast- kuin someilmaisukin. Toimittajan tehtävä ei ole olla urheilijan äänitorvi, silti hyvä haastattelu on hyvä haastattelu kummallekin. Kriisiviestintään pätee yksi ohje: puhu totta, puhu kaikki, puhu heti. Tällä kertaa pressipöydässä istuvat Iltalehden urheilun uutispäällikkö Riku Korkki, Urheilugaalan pääsihteeri Riia Martinoja ja MTV:n urheilutoimittaja Mika Saukkonen.

Urheilu ei urheiluseuraa pidä pystyssä. Jäsen- ja lipputuloilla ei kateta edes SM-liigaseuran toimintaa. Tarvitaan oheisbisnestä, sponsorointia, onnistumisia kansainvälisissä peleissä. Urheilu on vaikea bisnes, sillä sitä ajaa urheilullinen, ei taloudellinen voitto. Miksi harvat urheilun mesenaatit saavat osakseen arvostelua, toisin kuin kulttuurin tukijat, joita kiitellään? Keskustelemassaa ovat Iltalehden urheilutoimittaja Santtu Silvennoinen, jääkiekkoseura TPS:n hallituksen puheenjohtaja Kai Koskinen ja kirjailija, toimittaja Karo Hämäläinen.

Urheilu-uutiset eivät tule sähköpostilla – ne tulevat kentältä, treenisaleilta ja maalialueen ulkopuolelta. Pelkästä tulosraportoinnista on jo päästy, mutta urheilujournalismi voisi skarpata. Se voisi olla merkittävää, vaikuttavaa ja liikuttavaa. Taustapirun pressipöydässä on toimittajakokemusta yhteensä yli sata vuotta, kun äänessä ovat Ylen Pekka Holopainen, Helsingin Sanomien urheilutoimituksen päällikkönäkin ollut Ari Pusa ja Aition Petteri Sihvonen.

Juhlapuheet suomalaisen urheilun tasa-arvosta eivät riitä. Ovien pitää olla auki kaikille kaikkien lajien pariin. Saavutettavuus ei tarkoita vain tiloja. Paraurheilu puuttuu monen seuran toiminnasta kokonaan, sanoo pyörätuolikelaaja Amanda Kotaja. Uimari Ari-Pekka Liukkonen puhuu esikuvien merkityksestä, jollainen hän oli itsekin kertoessaan homoseksuaalisuudestaan ensimmäisenä huippumiesurheilijana. Vähemmistöjä on kaikissa lajeissa. Urheilussa pitää toimia asiallisesti lain mukaan, linjaa Ihmisoikeusliiton Älä riko urheilua -kampanjan asiantuntija Tommy Lindgren.

Yleisön silmissä urheilijan määrittää tulos: olet niin hyvä kuin sijoituksesi on. Media, urheilupomot ja fanit tietävät urheilijan puolesta, miten asiat oikeasti ovat. Nyt kuitenkin puhuvat urheilijat. Aktiiviuransa aikana Kristiina Mäkelä omistautui kolmiloikalle ja eli ankaran rytmin mukaan. Hän ei pelännyt puhua urheilun epäkohdistakaan. Moukariringissä Silja Kosonen ja Krista Tervo ovat toistensa kovimpia kilpailijoita – ja heti sen ulkopuolella toistensa kovimpia kannustajia. Vakavan suorittamisen sijaan kentältä välittyy rentous: urheilusta saa nauttia.

Suomalaisen urheilun menestys on yksittäisten hullujen varassa. Silti juuri yksilöt nykyinen valmennus ja tuki unohtaa. Emmekö siedä menestyjiä vaan tasapäistämme: kaikki pelaa samoilla säännöillä, huipullakin? Tuleeko tuki liian helposti ja liian samanlaisena kaikille? Keskustelemassa ovat omissa lajeissaan vuosikausia maailman huipulla kilpailleet moukarinheittäjä Olli-Pekka Karjalainen ja keihäänheittäjä Mikaela Ingberg sekä urheilutoimittaja, väitöskirjatutkija Jari Kupila.

Logo hihaan ja hiha kentälle, messuille ja mainokseen. Urheilusponsoroinnista alettiin puhua 1990-luvulla. Nykytermistö käsittää sopimusurheilijat ja kumppanuudet, some mahdollistaa uudet yleisöt ja yhteistyömuodot. Miten yksilöurheilija pärjää neuvottelupöydässä lajiliittojen ja tapahtumien rinnalla? Voiko urheilijan sponsorointi olla firmalle myös työyhteisön hyvinvointia siivittävä teko? Keskustelemassa ovat yksi 2000-luvun yleisurheilun menestyjistä ja kasvoista Nooralotta Neziri, Paavo Nurmi Gamesin operatiivinen johtaja Veera Sahlberg ja Suomen Urheiluliiton markkinointiyhtiö Track and Field Finland Oy:n toimitusjohtaja Jari Töykkä.

Oudot oireet, jotka ovat syöpä. Toistuvat loukkaantumiset. Kestävyysurheilija, sukunsa perinnön jatkaja, jonka pumppu ei enää pumppaakaan. Kun on oppinut olemaan nopea, ketterä tai kestävä, miltä täydellinen romahdus tuntuu? Pikajuoksija Hannu Hämäläinen palasi radoille syöpähoitojen jälkeen. Oskari Mörön aitajuoksu-ura on lonkkavaivaisen juoksijan ura. Kestävyysjuoksija Samuli Vasala seurasi oman sykkeensä laskua matkalla sairaalaan. Podcastin vetäjä Harri Halme tietää toipumisesta hänkin: S on todettu kahdesti. Mistä paluu liikkuvaksi ihmiseksi, urheilijaksi tai edes ihmiseksi alkaa?

Rahapelit aukeavat lisenssijärjestelmään vuoden 2026 alusta. Millaiseksi ala muuttuu? Mitä voi oppia Ruotsista ja Tanskasta, joissa järjestelmä on jo käytössä, hieman eri tavoin? Urheilun vuosittainen sponsorimarkkina Suomessa on noin 170 miljoonaa euroa. Muutoksen myötä summan arvellaan kasvavan merkittävästi. Kuka rahat saa? Kuka voittaa, kuka häviää? Saman pöydän ääressä keskustelevat Veikkauksen varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoski, Rahapeliala ry:n toimitusjohtaja Mika Kuismanen ja Suomalainen rahapeliyhdistys ry:n puheenjohtaja Jari Vähänen.

Urheilija kelpaa esikuvaksi menestyksekkään uran aikana, mutta osaamiselle olisi käyttöä myös aktiiviuran jälkeen. Tiede- ja kulttuuriministeri, entinen olympiapurjehtija, Sari Multala (kok.) kannattaa urheilututkinnon saamista Suomeen. Kokemusta kannattaa hyödyntää, seuroissa ja järjestötasolla. Painija Petra Olli muistaa, miten vanhemman mestarin opit maton reunnalla toivat kipinää uralle. Vapaaehtoishommia ex-urheilijalle riittää, mutta osaamisesta tulisi myös maksaa, sanoo ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen. Miten näiden kolmen huippu-urheilijan ura päättyi? Entä millaista oli arki lopettamisen jälkeen?

Kun Suomi jää olympialaisissa ilman mitalia, haetaan syyllisiä ja kysytään, miksi Suomi ei enää ole urheilumaa. Mutta entä jos kysymys on väärä ja olympiamenestys näköharha? Pöydän ääressä istuu Suomen 2000-luvun urheilun merkkimiehiä: pituushypyn MM-mitalisti Tommi Evilä, maastohiihdon olympiavoittaja Sami Jauhojärvi ja pikaluistelussa maailmanennätyksenkin saavuttanut Pekka Koskela. Entä miten urheilumenestys taataan myös jatkossa? Puheissa vilahtelevat tutkimus, seurat, valmennusosaaminen ja tukirahojen perusteet.