Elokuussa Aleksanterin teatterissa järjestettiin neljännen kerran Helsingin oopperakesä -tapahtuma, jossa esitettiin myös Heinz-Juhani Hofmannin säveltämää ja libretoimaa ja Johanna Freundlichin ohjaamaa Minä/Minä/Minä -oopperaa. Siinä vakavien mielenterveyden ongelmien lisäksi muun muassa ympäristöahdistuksesta ja ulkonäköpaineista kärsivä nuori nainen purkaa pahaa oloaan ymmärtäväiseen äitiinsä ja muihin ihmisiin. Podcastissa vieraana on Heinz-Juhani Hoffman sekä esityksen päähenkikilöä esittävä sopraano Annika Fuhrmann. Ohjelmassa käsitellään esityksen psykologisten ja yhteiskunnallisten tasojen ohella oopperaa ilmaisulajina ja sen asemaa suomalaisessa taidekentässä.

Heinäkuussa Helsingin kaupunginteatterin Studio Pasilassa esitettiin Royal Hattara -nukketeatteriryhmän esitystä Whatever Love Means. Taija Helmisen kirjoittamassa ja Merja Pöyhösen ohjaamassa esityksessä tutkitaan, miten brittikuninkaallisten edesottamukset, Hollywood-elokuvien parisuhdekuvasto ja medioituneen viihteen romantiikkakäsitykset filtteröivät niitä merkityksiä mitä tosielämän rakkauteen liitämme. Syyskauden ensimmäisen Teatterin politiikkaa -podcastin jakson vieraana ovat näytelmäkirjailija Taija Helminen ja esityksen työryhmään kuuluva nukketeatteritaiteilija Elena Rekola. Näytelmän lisäksi keskustelussa puidaan nukketeatterin asemaa suomalaisilla näyttämöillä ja koko ilmaisulajin olemusta.

Kevätkauden viimeisessä jaksossa vieraana on Q-teatterin ensemblestä, monilta muilta maan näyttämöiltä, elokuvista ja televisiosarjoista tunnettu Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen professori Elina Knihtilä. Keskustelussa esiin nousevat teatteri- ja kameranäyttelemisen erojen ja yhtäläisyyksien ohella näyttelijyyteen liittyvät eritysvaatimukset ja niissä ajan myötä tapahtuneet muutokset sekä kutsumuksen merkitys. Teoksista käsitellään muun muassa näytelmiä Sota ja rauha, Minä, askartelija ja Joitakin keskusteluja merkityksestä, elokuvia Hyvä poika ja Mummola sekä televisiosarjoissa Sisäilmaa ja Myrskyn jälkeen.

Helsingissä Vuosaaren hylätyssä lukiossa on esitetty suomalais-venäläisen Helsinki 98 -teatteriryhmän sovittamia näytelmiä valkovenäläisen Nobel-kirjailija Svetlana Aleksijevitsin dokumenttiromaaneista. Neuvostoihmisen loppu kertoo Neuvostoliiton totalitarismista rinnastuen kriittisesti nykyiseen Venäjään ja Sinkkipojat Afganistanin sodasta tavalla, joka vertautuu Venäjän Ukrainassa käymään hyökkäyssotaan. Jaksossa vieraana ovat näytelmien sovittamisesta osaltaan vastannut Martti-Tapio Kuuskoski ja niissä näyttelevä Elli Närjä. Keskustelussa pohditaan esitysten estetiikkaa ja sanomaa sekä totalitarismin olemusta ja sitä, miten sitä voi käsitellä dokumenttiromaanien ja teatterin keinoin.

Porttiteatteri on helsinkiläinen vuonna 2015 perustettu vapautumisvaiheessa olevien ja vapautuneiden vankien ja ammattitaiteilijoiden yhteisöteatteri. Toukuun alussa Teatteri Avoimissa ovissa esitettiin Porttiteatterin dokumenttiteatteriesitystä Kuninkaat. Shakepearen Hamletista inspiraatiota ottaneessa kokonaisuudessa kohtasivat esiintyjien omakohtaiset monologit ja erilaiset hallitsemiseen, auktorieettikammoon ja päihteidenkäyttöön liittyvät oman elämän vallankumoukset. Jaksossa vieraana ovat esityksen dramaturgi Rosa-Maria Perä ja siinä esiintynyt Toni. Keskustelussa puretaan näytelmän työstämisen prosessia ja yhteisöllisen vankiteatterin merkitystä niin tekijöilleen kuin yleisölle – ja koko yhteiskunnalle.

Saara Turunen on kirjailija ja teatteriohjaaja, joka tunnetaan etenkin autofiktiivisistä romaaneistaan Rakkauden hirviö (2015), Sivuhenkilö (2018), Järjettömiä asioita (2021) sekä juuri ilmestynyt Hyeenan päivät (2024) sekä "Huonetrilogiaksi" nimetystä näytelmäsarjastaan, johon kuuluvat Q-teatterissa kantaesitetyt Tavallisuuden aave (2016), Meduusan huone (2019) ja Järjen hedelmät (2022). Jaksossa Saara Turunen kertoo teostensa teemoista, kuten taitelijaidentiteetin etsimisestä, sisäistettyjen yhteisöllisten normien valtarakentaista ja niiden avaamisesta.

Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä esitetään 8.5. asti yhdessä Aurinkoteatterin kanssa toteutettua, Juha Mustanojan kirjoittamaa ja ohjaamaa näytelmää Laulujoutsen – katastrofiballadi. 1600-luvulle sijoittuvissa tapahtumissa joukko aurinkoteatterilaisia ryhtyy sotahullun kuninkaan Kustaa II Adolfin kanssa merirosvoiksi. Yhdessä he purjehtivat feodaaliajasta merkantilismin kautta orjakapitalismiin. Maagisen realismin ja groteskin tyylilajeihin nojaava musikaali kertoo vertauskuvallisesti, mistä nykyajan sorto ja ideologinen talousoppi kumpuavat. Tässä jaksossa Juha Mustanoja kertoo ajankohtaisen näytelmänsä lisäksi laajemmin teatterinäkemyksistään, Aurinkoteatterin missiosta ja siitä miksi ihmisarvon puolustaminen on niin tärkeää.

Nykyisten teatteriopiskelijoiden voimin Tampereen työväen teatteriin tehty Tiikeriooppera sijoittuu 1960- ja 70-lukujen taitteen vasemmistolaiseen maailmaan nykyistä Teatterikorkeakoulua edeltäneessä Suomen Teatterikoulussa. Bálint Barcsain ohjaamassa näytelmässä päivitetään poliittisen laululiikkeen perinnettä ja pöyhitään kuvatun ajan ideologisia ryhmäpaineita. Jakson vieraana ovat näytelmän kirjoittaja Sara Koiranen ja teoksessa esiintyvä näyttelijä Heidi Finnberg. Keskustelussa pohditaan näytelmän ohella 70-lukulaisen ja nykyisen teatteriopetuksen eroja ja yhtäläisyyksiä sekä määritellään rajaa aatteellisen tiukkapipoisuuden ja aidon idealismin välllä.

Kauri Honkakoski Companyn Hinterland sai suuren kysynnän takia viime tammikuussa uusintakierroksen Itä-Helsingin Stoassa. Esityksessä kuvataan fyysisen teatterin keinoin rujossa vieraantuneisuudessa vaeltavia ihmisparkoja. 18.4.–20.4. Stoassa esitetään saman ryhmän jo vuonna 2017 kantaesitettyä Pulpettia, joka on vahvan vertauskuvalllinen tutkielma totalitarismista ja lahkolaisuudesta. Jakson vieraana on koreografi-ohjaaja-esiintyjä Kauri Honkakoski, joka kertoo näiden esitysten sisällöstä ja esityksissä sovelletusta fyysisen teatterin corporeal mime -metodista sekä taiteen yhteiskunnallisuudesta ja kutsumuksesta siihen.

Svenska Teaternissa esitetään brittiläisen Robert Icken kirjoittamaa ja Saana Lavasteen ohjaamaa näytelmää Läkaren. Siinä käsitellään usein tiedostamattomiin etnisiin, kulttuurisiin ja sukupuolisiin olettamiin piiloutuvia valtarakenteita. Niiden äärelle katsoja ajautuu saadessaan vasta esityksen kuluessa tietää, miten näyttelijöiden ja roolihahmojen identiteetit vastaavat toisiaan. Jaksossa vieraina ovat näyttelijä Miiko Toiviainen ja esityksen bipoc-konsulttina toiminut teatteriohjaaja Elina Izarra. Keskustelussa pohditaan näytelmän kautta, miten vähemmistöjen asema näyttämöllä on viime vuosina muuttunut ja miksi juuri roolituksen kautta välittyvä ihmis- ja maailmankuva on tärkeä. Ohjelma sisältää juonipaljastuksia.

Zodiakissa esitetään 13.4. asti Esa Kirkkopellon ohjaamaa ja koreografioimaa tanssiteosta Saatana on kuollut. Siinä tutkitaan miten nykyisellä post-demonisella aikakaudella on tanssin keinoin mahdollista luoda kestävämpi ja yhteisjaollisempi suhde välillämme ja ympärillämme riehuviin ihmistä mahtavampiin voimiin. Teoksen estetiikan ja filosofisen maailmankuvan ohella jaksossa käsitellään Kirkkopellon kanssa myös hänen 90-luvun ohjaustöitään (muun muassa Mahnovitsina 1992 ja Yrjö Kallisen valaistuminen 1995), hänen esittävän taiteen ruumiillisuutta käsittelevää akateemista tutkimustaan ja osin niiden pohjalta etenkin Toisissa tiloissa -ryhmän kanssa toteutettuja teoksiaan (muun muassa Avalokiteshvara Superclusters 2017). Samalla puhutaan esittävän taiteen olemuksesta ja mahdollisuuksista maailman ymmärtämiseen ja muuttamiseen.

Grus Grus Teatteri on vuonna 2007 perustettu turkulainen nomaditeatteri, jonka poikkitaiteellisia esityksiä on nähty erilaisissa kaupunkitiloissa ja vaihtuvissa esityspaikoissa. 2.–11.5. Grus Grus järjestää Turussa Henkinen lentokenttä -festivaalin, jonka viidessä teoksessa pohditaan matkailun ideaa liikkeenä kaupunkitilassa ja mielen maisemissa. Jakson vieraana ovat tapahtumaan oman Avvikelse-teoksen tuonut Grus Grus -konkari Janna Haavisto sekä tapahtumassa Liukuporrasmatka-esityksellään vieraileva tamperelaisen Täsmäteatterin primus motor Meri-Maija Näykki. Keskustelussa pohditaan mainittujen teosten ohella Meri-Maija Näykin johdolla Teatteri Telakalla juuri toteutettua Synnytystalkoot-kabareeta. Lisäksi pöyhitään esittävän taiteen suhdetta tilaan, poikkitaiteellisuuden ja osallistavuuden mahdollisuuksia sekä sitä mitä tapahtuu, kun sirkus ja kloveria kohtaavat teatterin.

Kansallisteatterin uudessa Taivassalissa esitetään näytelmäkirjailija-ohjaaja Marianella Morenan kotimaahansa Uruguayihin sijoittuvaa näytelmää Metsä Furiosa. Se käsittelee suomalaistaustaisen globaalin metsäyrityksen sellutehtaan aiheuttamia ympäristöllisiä ja sosiaalisia tuhoja. Lisäksi maaliskuun alussa Espoon teatterin Focus Gent -tapahtumassa vierali sveitsiläisen Milo Raun ohjaama dokumenttiteatteriesitys Antigone in Amazon, joka välitti paikallisääniä Brasilian sademetsien tuhoamisen kansalaisvastarinnasta ja sen tukahduttamisesta. Podcastin tässä jaksossa vieraana ovat Metsä Furiosan kuraattori ja näyttelijä Jussi Lehtonen sekä Maan ystävät -järjestön kampanja-asiantuntija Vera Kauppinen. Keskustelussa käsitellään kummankin näytelmän ohella sitä, miten globaalitalouden vaikutukset iskevät paikallistason yhteisöihin, ja miten teatteri voi toimia välineenä tähän liittyvien monimutkaisten valta-asetelmien avaamisessa. Maan ystävät on Voimaa julkaisevan Voima Kustannus Oy:n osakas.

Pieleen menneestä pitkästä rakkaussuhteesta ja isän kuolemasta traumaa kokeva keski-ikäistyvä lesbokirjailija huomaa löytävänsä Kalasataman metroasemalta elämänsä nollapisteen, jonka kautta kerii auki menneisyyttään, nykyhetkeä ja vähän tulevaisuuttakin. Näin alkavat sekä Tuuve Aron autofiktiivinen esseeromaani Kalasatama että sen pohjalta Salla Viikan kirjoittama ja Sini Pesosen ohjaama samanniminen näytelmä, jota esitetään paraikaa Ryhmäteatterissa. Jaksossa vieraana ovat kirjailija Tuuve Aro ja esityksessä pääroolia näyttelevä Joanna Haartti. Keskustelussa pohditaan muun muassa teatterin ja elokuvien naisroolien usein toistuvaa pinnallisuutta, näyttelemisen iloa ja kutsumusta, heterouteen liittyviä rajoitteita, mielenterveyshoidon puutteita sekä kirjan ja näytelmän pääteemaa, eli sitä miten ympäristön rakenteiden tuottaman vähemmistöstressin voi kääntää omasta identiteetistä ylpeäksi vähemmistöriemuksi.

Q-teatterissa esitetään 90-luvun laman ajan lasten kokemuksia kuvaavaa näytelmää Uuteen nousuun. Ohjelman vieraina ovat näytelmän kirjoittaneet Anna Brotkin ja Juho Mantere, joissa jälkimmäinen on myös ohjannut esityksen. Keskuselussa pöyhitään 90-luvun alun kulttuurimurrosta, yhteisöllistä teatterin tekemistä, teatterin ja muiden ilmaisumuotojen sekoittumista, fundamentalismin ja kyynisyyden väistelyä sekä näytelmän ytimessä olevaa ystävyyttä.

Tapio Rautavaara (1915–1979) oli köyhästä työläistaustasta ponnistanut laulaja, elokuvanäyttelijä, keihäänheiton olympiavoittaja ja jousiammunnan maailmanmestari, joka saavutti jakamattoman sankarin aseman aiemmin sisällissodan jakaman kansakunnan kaapin päällä. Teatteri Avoimissa ovissa esitetään Timo Ruuskasen kirjoittamaa ja esittämää ja Olka Horilan ohjaamaa näytelmää Rautavaara, ihminen ja ikoni. Ohjelmassa Ruuskanen kertoo, mikä Rautavaarassa on kiinnostavaa tänään ja miten hänen historiallisen roolinsa kautta voi kuvata myös nykyajan kuplautumisen ja kärjistyvien vastakkainasettelujen ylittämisen mahdollisuutta. Samalla pohditaan kulkuriolemukseen piiloutuvia kulttuurisia merkityksiä ja haavekuvia.

Raila Leppäkoski toimi Ylioppilasteatterin taiteellisena vastaavana 1975–1981, minkä jälkeen hän on ohjannut muun muassa Ryhmäteatteriin, Q-teatteriin ja Helsingin kaupunginteatteriin. Teatterikorkeakoulun ohjaajantyön professorina hän toimi 1989–1995 ja näyttelijäntyön professorina 1997–2002. Viime vuonna häneltä ilmestyi opetustyön materiaaleihin ja omiin ohjaajuusmuisteluihin nojaava Ohjaajan käsikirja – Elämää teatteritaiteen palveluksessa (Art House). Jaksossa Leppäkoski kertoo urastaan ja näkemyksistään sekä pohtii teatterin luonnetta taiteena ja kutsumuksena.

Podcastin Vantaa-teema jatkuu edellisen Brecht Korsossa -jakson jälkeen, kun käsittelemme Tikkurilan lukion suurella yhteisponnistuksella tekemää Kouluterveyskysely-musikaalia. Siinä kuvataan iskevän koskettavien laulujen saattelemana erilaisia aikamme kouluarjen haasteita ja kuullaan muun muuassa M.A. Nummista tributoiva Jenkka nuorten mielenterveyshäiriöistä. Vieraina studiossa ovat musikaalin ohjannut ja yhdessä kootun aineiston pohjalta käsikirjoittanut Antti Pentikäinen ja esityksessä esiintyvä, sen kirjoittaja- ja säveltäjätiimeihin kuuluva lukiolainen Taika Loijas.

Vuonna 1941 kantaesitetty Bertolt Brechtin Äiti Peloton ja hänen lapsensa kertoo ihmisten kärsimyksestä ja valintojen vaikeudesta sodan keskellä. Vaikka se sijoittuu 30-vuotisen sodan vuosiin 1618–1648, peilasi se aikanaan toista maailmansotaa – ja yhtä lailla nykyään Ukrainan ja Palestiinan siviilien kärsimystä. Remonttievakossa toimiva Tikkurilan teatteri on tehnyt näytelmän Korson Lumosaliin brechtiläisen teatterin metodeita ja estetiikkaa kunnioittavalla tavalla. Jaksossa vieraana ovat näytelmän ohjaaja Elina Hagelin ja Vantaan entinen kaupunginjohtaja Ritva Viljanen. Keskustelussa pohditaan näytelmän ajankohtaista puhuttelevuutta, Brechtin perintöä, teatterin yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja hyvän kulttuuripolitiikan tähdellisyyttä.

Q-teatterissa viime vuonna ensi-iltaan tullut Akse Pettessonin ohjaama ja kirjoittama Joitakin keskusteluja merkityksestä kuuluu koko kevään Kansallisteatterin Pienen näyttämön ohjelmistoon. Vuonna 2022 Teatteri Takomoon tehty Jäähyväiset kahvihuoneelle puolestaan veti juuri katsomon täyteen vierailuesityksissään niin ikään Kansallisteatterissa, Suurella näyttämöllä. Podcastin kevätkauden avausjaksossa Akse Petterson kertoo näiden esitysten tekemisestä, näkemyksistään teatteriin ja siitä, miksi niin teatterin kuin elämänkin sekä oman itsen merkityksen etsiminen on ihmiselle niin tärkeää.