Porvoon Butchers avasi Vaahteraliigakautensa kotiottelulla. Tosin Porvoon Pallokentällä, kun Keskuskenttä on edelleen pois pelistä heikon nurmikon vuoksi. Kausi alkoi kuitenkin kaikkea muuta kuin hyvin, kun ennakkoon helpoksi vastustajaksi arvioitu Wasa Royals, kävi nappaamassa täydet pinnat ja voiton 14–35 lukemin. Ennakkoon oli laskettu, että tästä ottelusta saadaan tärkeät pisteet, josta olisi siten hyvä jatkaa kautta, mutta toisin kävi. Butchersin miesten edustusjoukkueen päävalmentaja Lasse Voipio manasi, kun homma ei mennyt olleenkaan tavoitteiden ja alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, ja kotijoukkue avasi Voipio mukaan vieraille ovet ja antoi voittopisteet, ilman kunnon taistelua. – Eihän me ihan hirveästi edes rimpuiltu vastaan, Voipio toteaa.

Porvoon Butchers avasi Vaahteraliigakautensa kotiottelulla. Tosin Porvoon Pallokentällä, kun Keskuskenttä on edelleen pois pelistä heikon nurmikon vuoksi. Kausi alkoi kuitenkin kaikkea muuta kuin hyvin, kun ennakkoon helpoksi vastustajaksi arvioitu Wasa Royals, kävi nappaamassa täydet pinnat ja voiton 14–35 lukemin. Ennakkoon oli laskettu, että tästä ottelusta saadaan tärkeät pisteet, josta olisi siten hyvä jatkaa kautta, mutta toisin kävi. – Omalta osaltani, peli meni ihan suht' hyvin, Luukas Eerola totesi ottelun jälkeen. – Olin ihan kohtuullisen tyytyväinen omaan peliini, vaikka aina voi parantaa. – Oli minullakin muutama tilanne, jotka olisi pitänyt ottaa vielä paremmin. – Luulimme, että olimme valmistautuneet joukkueena paljon paremmin, mitä sitten oikeasti olimmekaan.

Porvoolainen Tony Bäcksbacka vie tällä hetkellä salibandytietämystä ja osaamista eteenpäin valmentajakollega Timo Suonpään kanssa Kaakkois-Aasiassa. Kaksikko kuuluu Singaporen naisten ja miesten maajoukkueen valmennustiimiin, ja he ovat juuri parasta aikaa maajoukkueiden kanssa Kambodžan Phnom Penhissä käytävissä Southeast Asian Gamesit (SEA Games), jossa salibandy on yksi suurtapahtuman lajeista. – SEA Gamesit ovat tosi iso tapahtuma täällä Aasiassa, Tony Bäcksbacka kertoo.

Jukolan viestin järjestelyihin kuuluu monta mutkaa matkaan ennen kuin varsinainen tapahtuma on mahdollista viheltää käyntiin ja suunnistajat kirmaavat öiseen metsään. Yksi hyvin oleellinen osa koko prosessia, on maaomistajien lupa maittensa käyttämiseen tapahtumaa varten. Tom Johansson on antanut luvat, että hänen maillaan voi juosta kesän Jukolan viestin. Pientä huolta herätti nuori taimimetsikkö, mutta muuten hän pitää kunnia-asiana, että perinteikäs suunnistuskilpailu menee hänen maillaan.

Porvoon Shirokawan judokat olivat löytäneet kotikisoihinsa erinomaisen vireen kaikkiin viikonlopun kolmeen kilpailuun, jotka käytiin Porvoon Urheiluhallilla. Tatamilla nähtiin viikonloppuna noin 350 judokaa. Porvoo Shirokawan valmennuspäällikkö Matti Lattu myhäili tyytyväisyyttä kilpailujen jälkeen, vaikka totesi myös heti perään, että kaikki suoriutuivat omissa sarjoissaan juuri niin kuin ennakkoon odotettiinkin. Porvoossa on ollut jo pidemmän aikaa hyvä pöhinä U18-sarjassa, joka kantaa nyt hedelmää mitalien muodossa. – Kyllähän nämä meidän kotikisat meni tosi mukavasti. Pari kultaa tuli, yksi hopea ja yksi pronssi, eli täytyy olla tyytyväinen. Homma meni aika pitkälti juuri niin kuin minä laskeskelinkin, Lattu sanoo.

Porvoon Shirokawan judokat olivat löytäneet kotikisoihinsa erinomaisen vireen kaikkiin viikonlopun kolmeen kilpailuun, jotka käytiin Porvoon Urheiluhallilla. 16-vuotias Oliver Anthon oli voittamaton P18+81-sarjassa. Anthon osallistui U18-sarjan lisäksi myös U21-sarjaan, jossa kilpakumppanit olivat selvästi vanhempia ja kookkaimpia. Anthon otteli ennakkoasetelmista huolimatta tässäkin sarjassa ennakkoluulottomasti, napaten kisoista myös hopeaa tästä sarjasta. Hän olikin urakansa jälkeen enemmän kuin tyytyväinen mitaleihinsa. – Oli erittäin hyvin onnistunut suoritus. Olen erittäin tyytyväinen, että sain selkeän voiton U18-sarjassa ja pystyin antamaan hyvän vastuksen hiukan "vanhemmillekin" äijille, Anthon kommentoi hymyillen palkintojaon jälkeen.

Porvoon Butchersin harjoituksista välittyy tekemisen meininki, josta huokuu itseluottamus. Vaahteraliigamiehistön päävalmentaja Lasse Voipio myhäilee tyytyväisyyttään ja pelaajat vaikuttavat energisiltä. Butchers sai maanantaisiin treeneihinsä nyt ensimmäistä kertaa myös kaikki kolme jenkkivahvistustaan samaan aikaan tosi toimiin. Brandon Gwinner jatkaa viime kauden tapaan porvoolaisten pelinrakentajana. Uusina kavereina mukaan hyppäävät sen sijaan Bikembe Kearneyn ja Zach Wrightin.

Ok Trianin suunnistuskoulu aloitti tämän vuoden lukukautensa viikko sitten Porvoossa ja Sipoossa. Nyt koulussa onkin jo täysi tohina päällä. Tänä vuonna Ok Trian kannustaa erityisesti perheitä osallistumaan yhdessä suunnistuskouluun, ja sitä varten seura lanseerasikin suunnistuskoulun nimenomaan perhesuunnistuskouluna. Tämä on otettu ilolla vastaan ja mukaan on ilmoittautuneita jo useita perheitä. Yksi perheistä on Jokirinteen perhe, jossa 10-vuotias Isla houkutteli kaksoisveljensä, niin ikään 10-vuotiaan Eetun, äitinsä Veeran ja isän Erkin mukaan perhesuunnistuskouluun. – Meillä on ollut koulun liikuntatunneilla suunnistusta ja tykkäsin siitä tosi paljon, Isla Jokirinne kertoo. – Sen vuoksi halusin tulla tänne mukaan, että voisin suunnistaa vieläkin enemmän.

Porvoon Salibandyseuran (PSS) naisten edustusjoukkue pelasi lauantai-iltapäivällä kauden viimeisen ottelunsa. Panoksena oli samalla naisten F-liigan himmein mitali, jonka keltapaidat saivatkin, kun se kaatoi kotihallissaan, Porvoon Aurorahallilla Helsingin EräViikingit 2–1 (0–0, 2–1, 0–0) lukemin. PSS:lle pronssinen mitali maistui, ja onhan himmein mitali samalla myös aina voitettu mitali. PSS:n valmennukseen kesken kauden palannut Jukka "Kode" Kouvalainen oli mielissään, kun kauden viimeinen ottelu päättyi voittoon, joka palkittiin himmeimmillä mitaleilla. Ottelu ei tosin hänen mielestään ollut mitään parasta mahdollista peliä kummaltakaan joukkueelta. – Meidän tavoitehan ei sinänsä ollut suoraan pronssi, vaan päällimmäinen tavoite oli pelata hyvä, kohtuu ehjä ja tunnepitoinen peli, ja minusta me onnistuimme varsinkin tunnepuolella tosi hyvin, Kouvalainen kommentoi pronssipelin jälkeen.

Porvoon Salibandyseuran (PSS) naisten edustusjoukkue pelasi lauantai-iltapäivällä kauden viimeisen ottelunsa. Panoksena oli samalla naisten F-liigan himmein mitali, jonka keltapaidat saivatkin, kun se kaatoi kotihallissaan, Porvoon Aurorahallilla Helsingin EräViikingit 2–1 (0–0, 2–1, 0–0) lukemin. PSS:lle pronssinen mitali maistui, ja onhan himmein mitali samalla myös aina voitettu mitali. PSS:n naisten edustusjoukkueen kapteeni Laura Manninen myönsi, että joukkueen piti vähän aikaa sulatella, ettei se pelannut itseään tällä kaudella F-liigan finaaliin. Katseet suunnattiin kuitenkin lyhyen harmittelun jälkeen jo tulevaan pronssipeliin. Pelattiinhan se kotikentällä, ja joukkue halusi joka tapauksessa päättää kautensa mitaleihin. – Totta kai tämä pronssikin maistuu tosi hyvältä. Mieluumminhan sitä päättää kauden voittoon, kun häviöön, se on fakta, Manninen totesi ottelun jälkeen pronssimitali kaulassaan.

Kun Askolan Careeria pintakäsittelylinjan opettaja, Tanja Holmberg kysyi Laura Emilia Lindgreniltä tämän kiinnostusta lähteä tekemään maalausta tulevan Jukolan juhlalavalle, ei tämän tarvinnut kauaa harkita vastaustaan. Hän on piirtänyt ja maalannut käytännössä melkein koko ikänsä ja pitää itseään ensisijaisesti nimenomaan taidemaalarina. Vaikka Lindgren on maalannut jo tauluja enemmän kuin muistaakaan, on tuleva teos kooltaan ihan omaa luokkaansa ja Lindgrenille suurin mitä hän on tähän asti tehnyt. Teoksen korkeus tulee olemaan kolme metriä ja leveys yhdeksän. – Innostuin projektista heti opettajani kertoessa siitä. En ole aiemmin maalannut mitään näin kookasta teosta, joten innostuin myös uudesta haasteesta, Lindgren kertoo.

Porvoon Huntersilla oli torstai-illalla kovat paikat. Panoksena oli joko paikka miesten Suomi-sarjan finaaliin ja sitä kautta tuleviin Mestiskarsintoihin, tai sitten kesäloma. Porvoolaiset pelasivat välierän viidennen ottelun Junkkarit Hockey Teamia (JHT) vastaan tämän kotiareenalla, Kalajoen jäähallilla, jossa vain voittaja pääsi jatkoon. Kotijoukkue oli lopulta rautaa kotijäällään, vieden voiton 3–2 JA (1–1, 0–0, 1–1, 1–0) lukemin. Tosin vasta jatkoajalla ja Hunters kaatui kaikesta huolimatta saappaat jalassa. Huntersin miesten edustusjoukkueen päävalmentaja Pekka Siikala oli erittäin pettynyt ottelun jälkeen, mutta samaan aikaan myös äärimmäisen ylpeä nuoresta joukkueestaan. – Meillähän oli tavoitteena mestaruus, joten onhan tämä iso pettymys, puhelimella tavoitettu Siikala harmitteli.

Kun Petri Lampinen soitteli viime vuoden puolella entiselleen pelikaverilleen, Cihan Gökcille, ja kyselin tämän halukkuutta tulla päävalmentajaksi, ei tämän tarvinnut kauaa harkita asiaa. – Vastasin Petelle välittömästi, että totta kai, Gökcil naureskelee.

¨Porvoon Kokonniemen laskettelukeskus täyttyi perjantaiaamupäivällä punaposkisista ja hymyilevistä liikkujista. Kokonniemen soveltuvan liikunnan talviriehassa pääsi ratsastamaan, olemaan mönkkärin vetämän kelkan kyydissä, laskea pulkkamäkeä, kokeilla alppihiihtoa Bi-Ski kelkan avulla ja nauttia kuumasta makkarasta mehun kera. Sofia Valasti järjesti Porvoon kaupungin liikuntapalveluiden kanssa talviriehan. Tapahtuma oli Valastin liikunnan ohjauksen perustutkinnon opinnäytetyö, jota hän suorittaa kolmen kampuksen urheiluopistossa liikuntakeskus Pajulahdessa. Soveltuva liikunta on Valastille jo entuudestaan tuttua. Sen lisäksi, että Liikuntakeskus Pajulahdessa järjestetään paljon soveltavan liikunnan ryhmille tapahtumia, leirejä ja kilpailua, on Valasti ollut ohjaamassa Porvoon liikuntapalveluiden työharjoittelujaksolla eri soveltavan liikunnan ryhmiä. – Näiden ryhmien ohjaaminen tuntuu vielä hieman haastavalta, mutta näissä ryhmissä on kyllä ollut kiva nähdä miten kaikki innostuvat liikunnasta ja yrittävät parhaansa, Valasti kertoo

Porvoon Kokonniemen laskettelukeskus täyttyi perjantaiaamupäivällä punaposkisista ja hymyilevistä liikkujista. Kokonniemen soveltuvan liikunnan talviriehassa pääsi ratsastamaan, olemaan mönkkärin vetämän kelkan kyydissä, laskea pulkkamäkeä, kokeilla alppihiihtoa Bi-Ski kelkan avulla ja nauttia kuumasta makkarasta mehun kera. Aili Eeken oli yhtä hymyä tapahtumassa, josta hän itse otti kaiken ilon irti koulukavereidensa kanssa. – Kävin kaikilla eri pisteillä, jotka kaikki olivat tosi hauskoja, Eeken kertoi hymyillen.

Porvoon Akilles Bandy ja Porin Narukerä ottivat mittaa toisistaan lauantaina Bandyliigan toisessa välierässä. Narukerä oli ottanut jo ensimmäisen voittonsa viime keskiviikkona Porista, ja Akilles lähti hakemaan tasoitusta sarjaan kotikentällään Porvoon Pallokentän tekojäällä. Voitto karkasi kuitenkin jälleen kerran Poriin, kun Narukerä vei voiton tiukan taistelun jälkeen 1–2 (0–1) lukemin. Akilles Bandyn miesten edustusjoukkueen päävalmentaja Juha Laitinen ei säästellyt sanojaan ottelun jälkeen, vaikka yleensä on varsin rauhallinen mies. – Tuomarihan tämän pelin ratkaisi tällä kertaa, Laitinen manasi ottelun jälkeen.

Tappara juhli CHL-mestaruuttaan keskiviikkona kotipelissään HIFK:ä vastaan. CHL-mestaruusviiri nostettiin hallin kattoon ennen ottelun alkua. Askolalaista maalivahtia, Christian "Chrisu" Heljankoa muistettiin luonnollisesti myös. Hän on saanut puhelimensa täyteen onnitteluviestejä, sekä joukkueen voitosta, että valinnastaan arvokkaimmaksi pelaajaksi. – Olihan tämä tosi siisti juttu, ei käy kieltäminen, Heljanko sanoo hymyillen.

Porvoon Salibandyseuran (PSS) naisten edustusjoukkue pelasi viikonloppuna lauantaina vieraissa ja sunnuntaina kotona. Saldo oli vierasvoitto Tampereen Kooveesta 1–12 (0–3, 1–3, 0–6) lukemin, mutta niukka kotitappio Tampereen toiselle jengille, Classicille rankkarikisan jälkeen 2–3 VL (0–1, 2–1, 0–0, 0–0) lukemin. Suurin mielenkiinto kotipelissä kohdistui kuitenkin katsomoon, jonne oli saatu osittain ihan uusia kannattajia. PSS järjesti kotiotteluunsa tempauksen, jossa kaikki Porvoon alakoululaiset pääsivät katsomaan F-liigaottelua ilmaiseksi, jos olivat pukeneet jotain keltaista ylleen. Ottelua oli tullut katsomaan reilut 200 katsojaa ja koululaisia oli parisenkymmentä.

Jukolan viestin tärkein työkalu saatiin viime viikolla valmiiksi. Jukolan kartta on tarkoin varjeltu salaisuus, jonka vain harvat ja valitut ovat päässeet näkemään tässä vaiheessa. Kartat tullaan myös sijoittamaan salaisiin paikkoihin, joiden sijainnit tietää vain tietyt henkilöt. Tässä vaiheessa kartan ovat nähneet Porvoo Jukolasta vain viisi henkilöä, Porvoo Borgå Jukolan kartta- ja ratavaliokunnan puheenjohtaja Pasi Liitiäinen, ratamestarit Pekka Vuorinen ja Stefan Karlsson, sekä heidän varahenkilöt Jani Virta ja Mikael Salo.Tämä viisikko on myös suunnitellut kartassa olevat rastit ja reitit. – Kartat pistetään monestakin syystä tarkkaan piiloon, jota ei paljasteta ulkopuolisille, Pekka Vuorinen kertoo.

Jukolan viestin tärkein työkalu saatiin viime viikolla valmiiksi. Jukolan kartta on tarkoin varjeltu salaisuus, jonka vain harvat ja valitut ovat päässeet näkemään tässä vaiheessa. Kartat tullaan myös sijoittamaan salaisiin paikkoihin, joiden sijainnit tietää vain tietyt henkilöt. Grano Oy:n avainasiakaspäällikkö Pasi Osala on ollut jo pidemmän aikaa yhteyshenkilönä Jukolan järjestäjän ja painotalon välillä. Hän korostaakin, että vaatimustasoltaan Jukolan kartta menee Grano aivan kärkeen, vaikka painotalossa piisaakin painettavaa, kun kyseessä on kuitenkin pohjoismaiden monipuolisin painotalo. – Karttojen peruspainaminenhan on sinänsä ihan samanlainen painotyö siinä missä kaikki muutkin painotyöt, Osala kertoo