Millaista on työskennellä jatkuvasti kuoleman teeman äärellä? Kun pitää olla äärimmäisen herkkä ja äärimmäisen vahva yhtä aikaa. Mikään inhimillinen ei saa olla vierasta ja työn tavoite pitää kaikissa painetilanteissa olla jäljellä olevan elämän suojeleminen. Vaativassa työssä nousee keskiöön uskallus olla ihminen, herkkä, avoin ja salliva. Ammattilainen, jonka kanssa kuolemasta puhuessakin läsnä on arvostus, valo, toivo ja rakkaus. Vain niiden voimalla elämästä luopumisesta voi puhua toiselle vapaasti. Pitää myös muistaa elää.

Kuolevilta kuulee niin kirkastettuja ajatuksia, että niitä haluaa kuljettaa mukanaan ja jakaa kaikkien tietoisuuteen. Meidän pitäisi pysähtyä miettimään elämää ennen kuin elämä pysäyttää meidät. Tarkistaa, mitä elämässä voi toisille antaa ja mitä tarvitsee itse elääkseen hyvinvoivana. Sillä meillä on vain tämä hetki. Miksi juoksemme niin helposti elämän tärkeimpiä asioita karkuun tai teemme niitä siksi, koska muut niin haluavat.

Suru on menetyksen myötä läsnä kaikessa, mitä tekee. Kuinka läheiset selviävät surun kanssa? Sillä on merkitystä, kuka kuolee ja millainen suhde kuolleeseen on ollut? Muistelulle on tärkeä löytää aika ja paikka, sillä siitä saa lohtua. Sururyhmissä puhutaan menetyksestä, katsotaan kuvia, kirjoitetaan ajatuksia ylös ja välillä myös valokuvataan, jotta löydetään se, kuka itse on menetyksen jälkeen ja sitä kautta se, millaista elämää lähtee itselleen rakentamaan.

Millaisia ovat viimeiset keskustelut? Ne, joihin ei ole valmista käsikirjaa, mutta jotka on kuoleman edessä käytävä ja vielä uskallettava käydä jo silloin, kun vielä on voimia. Mitä haluan ja tarvitsen? Mikä asia pitää saattaa loppuun? Millaisia ohjeita pitää jättää, että voi tuntea rauhaa siitä, että jäljelle jäävät pärjäävät. Huoli jäljelle jäävistä voi olla suurempi kuin huoli omasta kuolemasta.

Se, mitä kuolemassa meille tapahtuu, on elämän suuria mysteereitä. Kuolemisen vaikeudelle on myös eri näkökulmia. Paljon vaikuttaa se, millaisia kuolemia on kuullut ja nähnyt. Kuoleminen on prosessi, jossa puhutaan päivistä ja tunneista. Psyykkisesti ja sosiaalisesti kuolema kestää kuitenkin pidempään.

Vaikka sairautta ja kuolemaa ei saa pois, on lähellä tärkeää uskaltaa olla. Moni usein vetäytyy, kun ei tiedä, mitä sanoa tai tehdä. On kuitenkin tärkeää kohdata niin kauan, kuin kuoleva jaksaa ottaa vastaan tai sallia lähellä olemisen. Auttaa keskeneräisten asioiden loppuun saattamisessa, lakata kynsiä, kertoa kuulumisia. Lopulta päästää irti, kun sen aika on.

Miten eri-ikäiset lapset elävät läheisenä ja surun kanssa? Läheisen kuolema jättää aina lapsiin jäljen. Riikka puhuu eri-ikäisten lapsiläheisten kanssa kuolemasta aina suoraan, ikätason huomioiden. Useimmat lapset palaavat vielä keskustelemaan omasta halustaan lisää - silloin kuolemasta, menetyksestä ja tulevasta elämästä näiden kokemusten kanssa.

Käytämme aikaamme usein huolettomasti. Äärilaidoilla kalenteri on täynnä, tai siinä on tilaa, jota emme jaksa juuri nyt täyttää. Kuoleman lähestyessä nousee yhä keskeisemmäksi ajatus: Minkä aika on juuri nyt? Miten elän nyt, kun aikaa on jäljellä enää joitakin viikkoja. Oikea aika elää on aina juuri nyt - katsoi asiaa sitten kuoleman lähellä tai vielä turvallisen välimatkan päästä.

Kuoleman lähellä mietitään myös elettyä elämää, jossa kaikki inhimillinen näkyy. On tärkeää tiedostaa, että asioilla on väliä ja ne tulevat näkyväksi viimeistään elämän päättymisen lähellä. Oletko tehnyt asioita, joilla on sinulle oikeasti merkitystä? Jääkö jokin liian kesken? Jakso herättelee sen äärelle, että juuri tämänkin hetken elämälläsi on vaikutusta siihen, millaisten ajatusten kanssa kuolet.

Emme käytä mihinkään tässä elämässä niin paljoa aikaa, kuin oman kuolevaisuuden piilottamiseen. On helpompi elää kuolemalta turvassa, kohdata sitä vasta, kun on aivan pakko. Samalla menetämme jotakin. Kuolemaan valmistautuminen vapauttaa energiaa jäljellä olevalle elämälle ja tärkeiden ihmisten kanssa olemiselle. Oman elämän rajallisuuden ymmärtäminen antaa avaimet parempaan elämään.