Työelämässä eletään aikaa, jossa tehokkuuden eetos ja jatkuva itsensä ylittäminen ovat näkyvästi läsnä. Kaiken suorittamisen keskellä moni kuitenkin pysähtyy kysymään: mikä järki tässä kaikessa edes on? Tässä jaksossa tutkimme työelämän hulluutta ja kollektiivista ylikuumenemisen tilaa. Pohdimme, millaisiin ilmiöihin ajaudumme, kun vietämme valtaosan ajastamme töissä ja sidomme energiaa maailmaan, joka ei aina vastaa ihmisen lajinomaisiin tarpeisiin. Mitä työ siis meille tekee? Millaisia temppuja työpaikoilla keksimme suojataksemme itseämme ja aikaamme? Entä miten ihmeessä olemme ajautuneet ajattelemaan, että hyvä päivä on sellainen, josta vain pääsi läpi? Ja miten teoria unelmien poikamiehestä liittyyn kaikkeen tähän? Pysähdymme jaksossa myös pohtimaan aivojen lainalaisuuksia, työelämän pula-ajan hamstrauskulttuuria ja sitä, millainen voisi olla holistinen, ihmisyyttä paremmin tukeva työelämä. Marjukka Laurola ja Anna Lohman ovat organisaatiopsykologeja, jotka työssään auttavat johtajia ja johtoryhmiä kehittämään itsetuntemusta ja yhteistyön laatua. https://organisaatiopsykologit.fi

Palaute ei aina tule sanoina. Se voi olla katse, ele tai hiljaisuus. Mutta milloin palaute todella elää ja milloin se jää kuolleeksi? Tässä jaksossa pysähdymme palautteen äärelle. Pohdimme, miksi perinteiset palautemallit voivat joskus tuntua mekaanisilta, ja miten palautetta voisi antaa tavalla, joka on rehellistä mutta kantavaa. Miksi on tärkeää kohdistaa palaute intentioon ja suuntaan, sen sijaan että fokukseen nostetaan suoritukset? Miten vaikeita asioita voi sanoittaa turvallisesti ja rakentavasti? Ja mitä on pienimmän mahdollisen energian periaate muutokseen tähtäävässä palautteessa? Puhumme myös palautteen vastaanottamisesta erityisesti silloin, kun palaute kolahtaa. Kuinka silloin voisi toimia? Marjukka Laurola ja Anna Lohman ovat organisaatiopsykologeja, jotka työssään auttavat johtajia ja johtoryhmiä kehittämään itsetuntemusta ja yhteistyön laatua. https://organisaatiopsykologit.fi

Ihminen ei ole kone. Silti työelämässä yritämme toisinaan ulosmitata tehoja tavalla, joka unohtaa kokonaiskuvan – inhimillisyyden, elämänvaiheet, rajat ja rytmin. Tässä jaksossa puhumme uupumuksesta yksilön, ryhmän ja organisaation tasolla. Perkaamme sitä, mistä ylikuormitus syntyy, miksi joissain työyhteisöissä kuormitus jää huomaamatta, ja mitä tapahtuu, jos uupumuksesta puhutaan vasta, kun se alkaa näkyä excelissä. Pohdimme myös työelämän syvempiä kysymyksiä: Mikä on suhteemme työhön? Kuinka kestävä työtahtimme lopulta on? Miten voimme rakentaa parempaa työelämää yksin ja yhdessä? Ja mitä voimme oppia oravilta. Marjukka Laurola ja Anna Lohman ovat organisaatiopsykologeja, jotka työssään auttavat johtajia ja johtoryhmiä kehittämään itsetuntemusta ja yhteistyön laatua. https://organisaatiopsykologit.fi

Johtajan hyvinvoinnista puhutaan yllättävän vähän. Vaikka johtaja kantaa usein suurta vastuuta, paineita ja odotuksia, on hän monesti pitkälti itsensä varassa. Kuka huolehtii johtajasta? Tässä jaksossa pohdimme, mitä johtamistyö vaatii ja miksi oma hyvinvointi on johtajalle tärkeä pitää mielessä. Miltä tuntuu, kun riittämättömyys, keskeneräisyys ja hallinnan puute hiipivät ihon alle? Entä jos johtoryhmä ei kanna tai tukirakenteet puuttuvat? Keskustelemme myös siitä, miksi terve itsekkyys on johtajalle tärkeää, tarvitseeko aina olla saatavilla ja mikä olisi itselle kestävä tapa tehdä johtamistyötä. Pohdinnan alla ovat johtajuuden suojat ja supervoimat. Marjukka Laurola ja Anna Lohman ovat organisaatiopsykologeja, jotka työssään auttavat johtajia ja johtoryhmiä kehittämään itsetuntemusta ja yhteistyön laatua. https://organisaatiopsykologit.fi

Paljon puhutaan siitä, mitä johtajaan heijastetaan ja millaisena ryhmä hänet näkee. Mutta entäpä toisinpäin – mitä johtaja itse heijastaa työyhteisöönsä? Jokaisella johtajalla on omat kokemuksensa, uskomuksensa ja historiansa, jotka vaikuttavat siihen, millaisena hän näkee ihmiset ja millaisia rooleja hänellä on taipumus ottaa kantaakseen. Tässä jaksossa pohdimme, miten johtajan omat kaavat ja sokeat pisteet voivat vaikuttaa johtamistyöhön. Millä keinoilla johtaja voi tulla tietoisemmaksi omista ajatusmalleistaan? Entä miten tunnistaa ja purkaa toistuvia käyttäytymismalleja, jotka eivät enää palvele työyhteisöä ja johtajaa itseään? Itsetuntemus on avain parempaan johtajuuteen. Tämä jakso tarjoaa ajatuksia ja työkaluja niille, jotka haluavat ymmärtää itseään paremmin ja johtaa viisaammin. Marjukka Laurola ja Anna Lohman ovat organisaatiopsykologeja, jotka työssään auttavat johtajia ja johtoryhmiä kehittämään itsetuntemusta ja yhteistyön laatua. https://organisaatiopsykologit.fi

Jokaisella työpaikalla on tarinoita – ne elävät käytävillä, taukohuoneissa ja kokoussaleissa. Joskus nämä tarinat eivät kohtaa ja todellisuudet jäävät ristiriitaisiksi. Silloin seurauksena voi olla kuppikuntaisuutta, konflikteja ja yksilön kokema vierauden tunne. Tässä jaksossa pohdimme, miksi työpaikoilla syntyy erilaisia kertomuksia, mitä seurauksia sillä on ja kuinka niitä voidaan tuoda näkyväksi. Miksi kokemusten ohittaminen voi olla kohtalokasta, ja miten organisaatiot ajautuvat helposti mustavalkoisiin asetelmiin, kuten ”yksi suuri perhe” vs. ”tunteeton ja asiakeskeinen työpaikka”? Puhumme myös siitä, miten johtaja voi herätellä itsessään uteliaisuutta ja luoda tilaa moninaisille kertomuksille. Mitä menetelmiä on olemassa, jotta organisaation tarinat voivat kohdata – ja miten voimme kirjoittaa työpaikan tulevaisuutta tässä ja nyt? Marjukka Laurola ja Anna Lohman ovat organisaatiopsykologeja, jotka työssään auttavat johtajia ja johtoryhmiä kehittämään itsetuntemusta ja yhteistyön laatua. https://organisaatiopsykologit.fi

Kaikenlaisten muutosten johtamiseen kuuluu annos kaoottisuutta. Kaaoksenkin keskellä hyvä muutosjohtaja osaa kohdata ihmiset, käsitellä vastarintaa ja luoda tilaa keskustelulle. Mutta miten se käytännössä tapahtuu? Tässä jaksossa sukellamme muutoksen johtamisen psykologiaan. Pohdimme, miksi kysymykset ja reaktiot tulevat usein viiveellä, kuinka johtajan kannattaa olla läsnä muutosprosessissa ja miten vaikeiden tunteiden kanssa voi työskennellä. Entä mitä tapahtuu, jos vaikeuksia ei kohdata, vaan muutos yritetään viedä läpi pelkällä tsemppipuheella? Lisäksi keskustelemme viestinnän merkityksestä – miksi se, miten asioita kerrotaan, on usein tärkeämpää kuin se, mitä kerrotaan? Jakso tarjoaa työkaluja johtajille, jotka haluavat navigoida muutoksen keskellä niin, että ihmiset saadaan mukaan ja prosessi tukee sekä työyhteisön että yksilöiden hyvinvointia. Marjukka Laurola ja Anna Lohman ovat organisaatiopsykologeja, jotka työssään auttavat johtajia ja johtoryhmiä kehittämään itsetuntemusta ja yhteistyön laatua. https://organisaatiopsykologit.fi

Muutokset kuuluvat työelämään, mutta miksi ne herättävät niin usein vastustusta ja pelkoa? Usein ajatellaan, että muutosvastarinta on vain jääräpäistä kehityksen jarruttamista, mutta todellisuudessa se voi kertoa paljon perustavanlaatuisemmista tarpeista – turvallisuuden tunteesta, identiteetistä ja työyhteisön dynamiikasta. Tässä jaksossa pureudumme siihen, miksi reagoimme muutoksiin eri tavoin ja mitkä tekijät vaikuttavat ihmisten kokemuksiin muutoksista. Pohdimme myös, millaista muutosresilienssiä nykytyöelämä vaatii ja miksi erilaiset suhtautumistavat muutokseen ovat arvokkaita. Miksi sopeutuminen ei tapahdu hetkessä – ja miksi myös surulle on tärkeää antaa tilaa? Tämä jakso tarjoaa oivalluksia siitä, mitä meissä tapahtuu muutoksen keskellä ja kuinka muutos voidaan kohdata tietoisemmin. https://organisaatiopsykologit.fi

Mitä organisaatiopsykologin työ opettaa – ja aika usein kantapään kautta? Tässä jaksossa sukelletaan siihen, mitä olemme oppineet työelämässä vuosien varrella ja millaisia sudenkuoppia olemme kohdanneet. Ryhmädynamiikan aallokossa pysyminen vaatii tarkkaa korvaa ja kykyä pysyä omalla tontilla, vaikka imut muuhun tuntuisivat nahoissa asti. Konsulttia kutsutaan kernaasti pelastajan, pahiksen tai vallankäyttäjän rooleihin, joihin helposti huomaamattaan ajautuu. Onkin tärkeää tunnistaa organisaation "hulluus" ja pysyä tietoisena siitä, mitä lähtee toistamaan. Asiakkaan auttaminen aidosti vaatii joskus myös pettymysten tuottamista. Mutta kuinka rajata ja raamittaa työtä, jotta fokus pysyy siellä, missä sen kuuluukin olla? Miksi on tärkeää tunnistaa, milloin tilattu työ ei oikeasti palvele asiakkaan tarpeita? Entä miksi työparin kanssa työskentely ei aina kevennä taakkaa vaan tuottaa enemmän kivilastia? Ja mitä tapahtuu, kun asiakkaan odotukset ovat epärealistisia tai jos konsultin epäonnistumista suorastaan pedataan? Liity mukaan, kun pureudumme työelämän koukeroihin ja käymiimme karikoihin, jotka ovat muovanneet työtämme organisaatiopsykologeina ja konsultteina. https://organisaatiopsykologit.fi

Kun joku käyttäytyy epäasiallisesti ja häiritsevällä tavalla työpaikalla, on työnantajaa velvoittava lainsäädäntö selkeä - puuttua pitäisi. Silti hankala käyttäytyminen työpaikoilla saattaa jatkua yllättävän pitkään. Vaikka esihenkilöt ja johtajat usein tunnistavat velvoitteensa, epäasiallisen käyttäytymisen tunnistaminen voi olla joskus vaikeaa. Joskus käyttäytymistä tietoisesti sallitaan, koska työvoimaa ei haluta menettää tai muuten keikuttaa venettä. Toisinaan hankalalla tavalla käyttäytyvää kutsutaan "vahvaksi persoonaksi" ja "voimakkaaksi tyypiksi", mikä on ongelmallista retoriikkaa ja saattaa oikeuttaa sietämättömiä tilanteita. Mutta miksi puuttuminen tuntuu niin vaikealta, ja toisaalta miksi se on samalla reilua kaikkia osapuolia kohtaan? Miten erottaa yksilön ongelmallinen käyttäytyminen laajemman tason ryhmäilmiöstä? Entä mitä ihmettä nakkikioskitappeluilla on tekemistä työpaikkakiusaamisen kanssa? Ja voiko ikävän käyttäytymisen selityksenä käyttää huonoa päivää tai horoskooppimerkkiä? Tässä jaksossa pureudumme siihen, miten johtaja voi kesyttää hankalaa käytöstä työpaikoilla ja asettaa pisteen sietämisen kulttuurille. Valmennukset ja työpajat epäasialliseen käyttäytymiseen puuttumisesta, sekä johtajien ja esihenkilöiden konsultaatio hankalissa tilanteissa: https://organisaatiopsykologit.fi

Toisen tuotantokauden viimeinen (varsinainen) jakso käsittelee hyvän luomista organisaatioon. Tiedämme, että toisten ihmisten tunteminen luo kasvualustan ja ravinteet hyvälle yhteistyölle - sillä on merkitystä, että tunnemme toisemme ihmisinä. Työpaikoille tarvitaan aitoa ja rehellistä puhetta, ilmaa turhaa teorisointia, etäistämistä ja asian takaa puhumista. Mutta kuinka työyhteisöjä voi auttaa puhumaan uudella, syvemmällä tavalla? Miten madaltaa osallistumiskynnystä ja varmistaa, että jokainen pääsee liittymään mukaan? Ja kuinka erilaisuutta voi hyödyntää ja käsitellä niin, että ryhmän koko potentiaali valjastuu? Jaksossa organisaatiopsykologit antavat vinkkejä muun muassa siitä, miten mielikuvia ja metaforia voi hyödyntää ryhmien kanssa työskentelemisessä, avaavat omia metodejaan sekä jakavat harjoituksia ryhmien kehittämistyöhön. https://organisaatiopsykologit.fi

Tunteet ovat erottamaton osa työelämää – missä on ihmisiä, siellä ovat myös tunteet. Kysymys ei ole siitä, kuuluvatko tunteet työpaikalle, vaan siitä, millaisia tunteita halutaan vahvistaa ja miten niitä käsitellään. Positiiviset tunteet vahvistavat työyhteisöä, ja turvallisuuden tunne on keskeinen tekijä sekä ryhmän toimivuudessa että yksilön suoriutumisessa. Myös haastavat tunteet kuuluvat osaksi ihmisyyttä ja nekin ovat läsnä työpaikalla. Mutta mitä tapahtuu, kun organisaation rakenteet luovat kilpailua johtajien tai työntekijöiden välillä, ja ihmiset ajautuvat selviytymismoodiin taistelemaan resursseista? Miten tämä vaikuttaa aivoihimme ja yhteistyöhön? Millaiset tunteet voisivat toimia kilpailun ja kateuden vastavoimina? Ja miten vaikeilta tuntuvia tunteita voisi käsitellä ja sulatella työyhteisössä niin, että yhteistyö voisi kukoistaa?

Yrityksessä on ollut pitkään sisäisiä ongelmia, ja osittain näiden myötä taloon rekrytoidaan uusi johtaja. Työntekijöiden odotukset ovat suuret: he uskovat, että uusi johtaja vihdoin ratkaisee pitkäaikaiset haasteet ja että arki helpottuu oleellisesti. Kun uusi johtaja aloittaa työssään, hän huomaa, että syvälle juurtuneet ongelmat eivät ratkea nopeasti tai yksinkertaisesti. Työntekijätkin näkevät, että vaikka osa jännitteistä lievittyy, osa ongelmista pysyy tai jopa pahenee hetkellisesti. Tämä johtaa väistämättä karvaaseen pettymykseen. Syytökset kohdistuvat johtajaan, jota syytetään kyvyttömyydestä. Hänet halutaan ulos. Wilfred Bion -trilogian kolmannessa ja viimeisessä osassa syvennytään parinmuodostusryhmän problematiikkaan. Tässä perusolettamustilassa ryhmä on odottavan toiveikas ja passiivinen, ja se ylläpitää epärealistista kuvaa siitä, kuinka tuleva muutos tulee ratkaisemaan kaikki tulevaisuuden ongelmat. Epärealistiset muutosfantasiat ja messiaaninen odotus johtavat väistämättä pettymykseen, jolle ryhmä hakee hyvitystä. Kuinka tuhoisaa epärealistisen odottamisen kierrettä voidaan välttää? Miten auttaa ryhmää, joka odottaa suurta pelastajaa johtajasta (tai vaikkapa uudesta tiimin jäsenestä, järjestelmästä, työtiloista tai aatteesta)? Ja kuinka ryhmän vetäjä voi palauttaa ryhmän nyrjähtänyttä turvallisuuden tunnetta? Tässä jaksossa etsimme vastauksia näihin kysymyksiin ja pohdimme, kuinka Bionin teoriat ryhmistä voivat auttaa johtajaa tämän työssä.

Työyhteisössä on selvä vihollinen. Ryhmän mielestä kaikki sujuisi loistavasti, ellei tämä ulkopuolinen voima jatkuvasti horjuttaisi tasapainoa ja uhkaisi ryhmän yhtenäisyyttä. Yhteisön jäsenet ryhtyvät taisteluun: he syyttävät äänekkäästi vihollista kaikista ongelmista, käyvät kiivaita väittelyitä ja puolustavat asemaansa, kunnes lopulta uupuvat ja vetäytyvät hetkeksi. Kukaan ei pysähdy pohtimaan, voisiko ongelmien taustalla olla myös jotain muuta. Wilfred Bion -trilogian toisessa osassa jatkamme ryhmäteorioihin perehtymistä ja tutustumme etenkin taistelu-pakoryhmän dynamiikkaan. Tässä perusolettamustilassa ongelmien lähde löytyy aina ryhmän ulkopuolelta, ja kaikki energia kohdistetaan kasvottoman uhan kohtaamiseen. Ryhmän sisällä syntyy herkästi jakautumia, ja asetelma muuttuu mustavalkoiseksi: me vastaan he. Perustehtävä jää sivuun, kun huomio keskittyy jatkuviin sisäisiin kamppailuihin. Mutta mistä tämä ryhmän taistelutahto kumpuaa? Miten johtaa työyhteisöä, jossa toimintamoodi vaihtelee arvaamattomasti taistelun ja pakenemisen välillä? Ja mitä tehdä, kun johtaja itse leimautuu viholliseksi ja joutuu ryhmän vastustuksen kohteeksi? Tässä jaksossa pysähdymme tutkimaan tarkemmin taistelu-pakoryhmää ja pohdimme, kuinka ongelmakierteestä voi päästä eteenpäin. https://organisaatiopsykologit.fi

Työpaikoilla kriisit ja muutokset voivat synnyttää ryhmissä irrationaalisia ja defensiivisiä toimintamalleja. Tällöin ryhmä saattaa toimia todellisuutta kieltävästi ja käyttäytyä esimerkiksi korostetun riippuvaisesti johtajasta tai tarrautua harhaanjohtaviin toiveisiin, kuten siihen, että jokin tuleva muutos ratkaisee kaikki ongelmat. Tässä jaksossa sukelletaan Wilfred Bionin ryhmäteorioihin ja tarkastellaan erityisesti riippuvaisen ryhmän dynamiikkaa. Ryhmässä, jossa riippuvuus korostuu, odotukset kohdistuvat voimakkaasti johtajaan, jonka toivotaan täyttävän ryhmän epärealistisetkin toiveet. Ulospäin tällainen ryhmä voi vaikuttaa passiiviselta, odottavalta ja avuttomalta. Mutta mistä haitallinen riippuvuus kumpuaa? Miten erottaa terve ja epäterve riippuvuus toisistaan? Entä mitä tapahtuu, kun johtaja alkaa täyttää kaikki johdettavien tarpeet, tai kun hän ei pystykään vastaamaan odotuksiin? Jaksossa pohdimme myös sitä, kuinka johtaja voi auttaa työyhteisöä eteenpäin defensiivisyydestä ja vahvistaa ryhmän itsenäisyyttä. Tästä käynnistyy kolmiosainen Bion-trilogia. Sarjan seuraavissa osissa käsittelemme taisteluun ajautuvia ryhmiä ja työyhteisöjä, jotka jäävät jumiin messiaaniseen odotukseen. https://organisaatiopsykologit.fi

Johtajat joutuvat navigoimaan työssään monenlaisten jännitteiden ja tunteiden ristiaallokoissa. Työyhteisössä ihmiset vaikuttavat toisiinsa sekä tietoisesti että tiedostamattaan, muodostaen tunneilmaston, jolle kukaan ei ole immuuni. Ryhmäilmiöt voivat rakentua huomaamattomasti, vaikuttaen johtajan ja meidän kaikkien ajatteluun vaivihkaa. Mutta mistä tekijöistä ryhmädynaamiset ilmiöt muodostuvat? Kuinka tunnistaa erilaisia ryhmäilmiöitä, polariteetteja ja jännitteitä? Ja miten esihenkilö voi lähteä hyödyntämään omia tunteitaan ja impulssejaan ymmärtääkseen työyhteisön pinnanalaista maailmaa? Tässä jaksossa käsittelemme ryhmäilmiöitä ja työyhteisön dynamiikkaa viisaan johtamisen näkökulmasta

Luovuus on olennainen työelämätaito, jota ilman organisaatiot eivät alati muuttuvassa maailmassa pärjää. Mutta kuinka organisaatiot voisivat vahvistaa luovuuskapasiteettiaan? Mitä annettavaa taidealoilla voisi olla tähän? Kuinka luoda suotuisat olosuhteet, jossa luovuus voi virrata ja kukoistaa? Ja miten ”tässä ja nyt”-työskentely liittyy ryhmän potentiaalin valjastamiseen? Tuotantokauden viimeisessä jaksossa organisaatiopsykologit tarkastelevat luovuuden olemusta, sen edellytyksiä sekä esteitä. Jaksossa pohditaan myös etätyön vaikutuksia ryhmän luovuuden tilaan, psykologisen turvallisuuden todellista luonnetta sekä ei-tietämisen merkitystä ryhmän toiminnassa ja sen johtamisessa. www.organisaatiopsykologit.fi

Mitä on hyvä johtaminen? Jonkinlaisia yleisiä periaatteita varmaan hyvään johtamiseen liittyen voidaan antaa, mutta johtajuuteen liittyy aina myös paljon sellaista, mikä ei asetu tarkkoihin raameihin ja toimintamalleihin. Kuten joku viisas on todennut, hevosia ja leijonia täytyy johtaa eri tavoilla. Johtajan täytyy eri ympäristössä luoda itsensä ja johtajuutensa eri tavoin. Miten johtaja siis voisi ymmärtää erilaisia toimintaympäristöjä? Ja millaisia käytännön ongelmia lähtee herkästi syntymään yhteisöohjautuvissa organisaatioissa, perheyrityksissä tai startup-maailmassa? Entä mitä uutta voisimme taidemaailmasta ja urheilumaailmasta vielä valjastaa liike-elämän käyttöön? Jaksossa organisaatiopsykologit pohtivat, millaista johtajuutta erilaiset toimintaympäristöt ja organisaatiomallit kaipaavat, ja kuinka johtaja voi näitä ilmiöitä tunnistamalla johtaa hevosia tai leijonia paremmin. https://organisaatiopsykologit.fi

Hyvän johtajan määritelmä on melkoinen kattaus adjektiiveja, jotka eivät ole tavan kuolevaisen tavoitettavissa. Mutta vaatiiko hyvä kyky johtaa ihmisiä lopulta erityisen poikkeuslaatuista ihmisyyden laatua tai edes johtamisopintoja? Mikä olisi kaikista oleellisinta ihmistenjohtamistyössä? Entä kuinka käy sellaiselle johtajalle, joka ei kohtaa tunteita tai joka pyrkii näyttämään itsestään vain salonkikelpoisen, moitteettoman puolen? Pinnan alle -podcastin kuudennessa jaksossa puntaroidaan hyvän johtajuuden keskeisiä elementtejä, keskustellaan johtajan tunneälystä sekä pohditaan johtajan rooliin sisältyvää yksinäisyyden kokemusta. Jaksossa organisaatiopsykologit myös käyvät läpi omia kokemuksiaan poikkeuksellisen hyvistä johtajista ja jakavat heidän viisauksiaan, jotta useampi voisi näistä oivalluksista hyötyä. https://organisaatiopsykologit.fi

Transferenssit ja tanssiinkutsut työelämässä – miksi aivan järkevät ihmiset toimivat joskus ihan hulluilla tavoilla? Joskus työpaikoilla havahdumme siihen, että kaksi ihmistä on nähnyt tai tulkinnut saman tilanteen täysin päinvastaisilla tavoilla. Etenkin johtajissa saatetaan toisinaan nähdä sellaisia piirteitä, joita johtajan itsensä voi olla vaikea tunnistaa. Joskus johtajasta voikin tuntua siltä, että hän on varsinainen tulkintojen ja projektioiden kanvaasi, jossa kukin näkee mitä haluaa. Mutta miksi lopulta katsomme maailmaa niin erilaisin linssein? Miten historiamme ja kulttuuriympäristömme vaikuttaa siihen, mitä ympärillämme havaitsemme ja miten toisiamme tulkitsemme? Ja kuinka johtaja voisi säilyttää kosketuksen itseensä ja identiteettiinsä silloinkin, kun häntä houkutellaan muuttamaan sitä? Podcastin viidennessä jaksossa pysähdytään tutkailemaan erilaisia transferenssien ja projektioiden muotoja työn maailmassa. https://organisaatiopsykologit.fi