Jos kuolemme muualle kuin sairaalaan, niin todennäköisesti maalliset jäännöksemme noutaa aivan tavallisen näköinen pakettiauto. Ei mustaa väriä, ei Suomen lippua puolitangossa, ei saattoväkeä auton perässä. Copywriter Axa Fahler toimi 90-luvun lopussa vainajankuljetusauton kuskina keikoilla, joista ei koskaan voinut etukäteen tietää mikä kohteessa odotti.

Yli 25 vuotta saattohoidon parissa työskennellyt lääkäri Juha Hänninen tietää minkälainen on hyvä kuolema, mutta myös sen minkälaista kuoleminen voi pahimmillaan olla. Exitus ry:n lääketieteellinen asiantuntija on jo pitkään ottanut kantaa eutanasian sallivan lainsäädännön puolesta. Armomurhan sijaan Hänninen toivoisi puhuttavan kuolinavusta.

Varsinaisen henkilökunnan lisäksi Terhokodissa työskentelee iso joukko vapaaehtoisia. He auttavat eri askareissa ja lähtevät käymään potilaan kanssa vaikka teatterissa. He valvovat myös kuolevan ihmisen vierellä hänen elämänsä viime hetkinä. Nina Vuojelan rooli vaihtui Terhokodissa omaishoitajasta jälleen vaimoksi ja nyt hän johtaa yksikön vapaaehtoistoimintaa. Vaikka Terhokodissa eletään kuoleman ja surun keskellä, on siellä aikaa myös juhlille ja jopa häille.

Sairaanhoitaja Anne Kömi on työskennellyt Terhokodissa yli 20 vuotta. Potilaalle ja omaisille on tärkeää kertoa ennakkoon, että mitä oireita mahdollisesti voi olla tulossa, eikä omaisia tule unohtaa rakkaan kuoleman jälkeenkään. Terhokodissa potilaisiin ehtii kiintyä ja potilaita myös surraan. Kaikkea kannattelee kuitenkin ammattimaisuus ja tunne siitä, että tehdyllä työllä on todellakin merkitystä.

Terhokodin ylilääkäri Annika Riskan mielestä niin hyvä kuolema kuin ihmisarvoinen elämä sen loppuvaiheessa on kaikkien meistä ihmisoikeus. Terhokodissa jokaista potilasta ja hänen omaisiaan hoidetaan kokonaisuutena. Vaikka tämä ei vielä toteudu kaikkialla Suomessa, niin lääkäreiden ja hoitajien koulutusta saattohoidon suhteen on kuitenkin lisätty.

Joacim Viljamaa sairastui 14-vuotiaana harvinaislaatuiseen syöpään. Vaikka kasvain saatiin leikattua ja ennuste oli hyvä, olivat hoidot rankkoja, ja koko perheen elämä meni täysin uusiksi. Nuori mies joutui pohtimaan mikä tarkoitus parantumisella oli ja miksi juuri hän jäi eloon. Tässä kaikessa auttoi musiikki. Sairaalassa kirjoitetut riimit muokkautuivat pian biiseiksi ja biisit julkaisuiksi.

Miten pärjätä, kun lyhyen ajan sisällä perheestä kuolee pikkuveli, sisko ja isä. Kotkalaiselle näyttelijälle Thomas Prykelle jokainen menetys on ollut kuin juna, joka ajaa täydellä voimalla päälle. Vihan ja katkeruuden tunteet ovat vaihtuneet toivottomuuteen, kun läheinen ihminen kuihtuu pois, eikä sitä pysty mitenkään estämään.

Kappalainen Anne Koivunen siunaa Virolahdella enemmän ihmisiä maan poveen kuin ristii uusia seurakunnan jäseniksi. Joskus kuolema voi olla erityisen traaginen ja lohdun sanoja vaikea löytää. Silti hän uskoo, että kuolema ei ole päätepiste, vaan jonkun uuden alku. Kanssakäymisessä surevan ihmisen kanssa hän painottaa läsnäolon tärkeyttä.