Se oli aivan tavallinen tiistaiaamu 16.7.2002, kun Helsingin ydinkeskustaa vavisutti voimakas räjähdys. Räjähdys rikkoi viereisen hotellin ikkunoita aina kolmanteen kerrokseen saakka ja vaati yhden ihmisen hengen. Kuolleen lisäksi räjähdyksessä loukkaantui mies, joka kuljetettiin sairaalaan. Poliisitutkinnan edetessä syntyy epäilys, että silminnäkijä onkin tekijä. Miksi joku halusi räjäyttää pommin keskellä Helsinkiä? Jakson alussa kuullaan ote Ylen uutislähetyksestä.

Taideväärennökset ovat miljardibisnes maailmalla, eivätkä suomalaistaiteilijatkaan ole välttyneet väärentäjiltä. Suomessa taideväärennösten rikoshyöty liikkuu kymmenissä miljoonissa euroissa, eikä kukaan tiedä, minkä verran väärennöksiä roikkuu suomalaisten seinillä. Toisin kuin väärennettyä rahaa, ei väärennettyä taulua oteta omistajaltaan pois edes väärennöksen paljastuttua. Entä jos suvussa pitkään kulkenut Helene Schjerfbeck onkin arvoton väärennös?

TV-sarjoissa ja elokuvissa poliisin profiloijat selvittävät uskomattoman tarkasti rikoksen tekijän vain katsomalla rikospaikkaa. Pienten vihjeiden avulla he voivat kertoa, minkälainen ihminen on rikoksen takana ja mistä syyllisen voi löytää. Oli kyseessä sitten Criminal Minds -tv-sarja tai Uhrilampaat-elokuva, ei tarina ole pelkkää hölynpölyä. Mistä profiloinnissa oikein on kyse, ja osataanko sitä Suomessa käyttää hyväksi?

Suomen Rahapaja painaa kolikoita Vantaalla paitsi Suomeen myös muualle Eurooppaan. Rahapajan maine saa kuitenkin kolauksen, kun suuria määriä vielä julkaisemattomia kolikoita alkaa löytyä rikollisten hallusta. Samaan aikaan Rahapajan tuotantopäällikkönä toimiva perheenisä viettää railakasta elämää: Työpäivän ja lapsen kanssa vietetyn ajan jälkeen alkavat yön huvit. Mies juhlii, käyttää päihteitä ja matkustelee spontaanisti bilekavereidensa kanssa. Lopulta poliisille alkaa selvitä, ettei elämäntapaa rahoiteta pankkiautomaatilla käyden.

Pirkanmaalaisnainen katoaa mystisesti jäljettömiin ja hänen aikuiset lapsensa huolestuvat, kun äitiin ei saa yhteyttä. Poliisi alkaa tutkia tapausta, mutta tutkinta ei edisty: Raija Juutila on kuin maan nielemä ja hänen kumppaninsa vakuuttaa syyttömyyttään. Kun poliisi toistakymmentä vuotta myöhemmin käynnistää aktiivisen tutkinnan uudelleen, alkavat palaset loksahdella paikoilleen.

Yksi suomalaisen oikeusjärjestelmän erikoisemmalta tuntuva piirre on tuomioiden kohtuullistaminen. Se tarkoittaa, että useammasta rikoksesta tuomittaessa, voi saada niin sanotusti paljousalennusta: Kaksi murhaa tehnyt ei istu kahta elinkautista, vaan vähemmän. Miksi ihmeessä rikoksia voi tehtailla "Tee kaksi, maksa yhdestä"-periaatteella? Kuka tämän voisi muuttaa ja olisiko se järkevää?

Poliisipartio oli rikollisjengin kerhotilojen ulkopuolella tutkimassa autoa, jossa epäiltiin olevan huumausainetta. Oli myöhäinen ilta ja kerhotilan etsintä suuremman huumelastin löytämiseksi päätettiin jättää aamuun riskien minimoimiseksi. Vasta aamulla poliisille selvisi, että sisällä kerhotiloissa mies oli samaan aikaan murhattu ja brutaalisti paloiteltu.

Kun kolmekymppinen nainen saapui Albertinkadun ampumaradalle Helsingissä, hänen nimensä kirjattiin vihkoon muiden kävijöiden tavoin: Sillanpää. Kun hieman myöhemmin samaiselle ampumaradalle lähetettiin poliisipartioita ja ambulansseja hälytyksen vuoksi, ei naisesta ollut enää jälkeäkään. Nyt poliisi etsi kuumeisesti henkilöä, joka oli surmannut kylmäverisesti kolme miestä. Jakson alussa kuullaan ote hätäkeskuspuhelusta.

Ammattina rikos jatkuu kolmannen kauden jaksoilla torstaina 4.7.2024.

Koiran ulkoiluttaja löytää Haakoninlahden rannalta vedessä osittain kelluvan naisen ruumiin. Paikka on syrjäinen, Helsingin Laajasalon entinen öljysatama. Eletään lokakuista sunnuntaiaamua vuonna 2014. Poliisit lähtevät paikalle kuolinsyyn selvittämistehtävälle. Huomio kiinnittyy ensimmäiseksi naisen erikoiseen vaatetukseen, vaaleanpunaiseen pyjama-asuun. Kokeneet rikostutkijat huomaavat kuitenkin ruumiissa pieniä hiertymiä ja verenpurkaumia, jotka viittaavat henkirikoksen mahdollisuuteen. Poliisi turvautuu yleisön apuun ja julkaisee retusoidun kuvan vainajasta tämän henkilöllisyyden selviämiseksi. Kuva ehtii kuitenkin olla julki vain hetken, kun poliisi tekee hätkähdyttävän löydön.

Ulkoilija on löytänyt miehen ruumiin tien vierestä Helsingissä Vuosaaren Uutelan ulkoilualueelta. Kun poliisit saapuvat löytöpaikalle, he eivät voi aavistaa, että tästä alkaisi Suomen rikoshistorian erikoisimpiin lukeutuvan murhan tutkinta. Mies on edellispäivänä surmattu teloitustyyliin niskaan ampumalla. Henkirikoksen taustalta paljastuu miljoonakaupat väitetystä natsien kultaharkoista. Myöhemmin löytyy maastosta myös toinen toinen ruumis, sekin luodinreikä niskassaan. Huhtikuussa 1990 tapahtuneet natsikultamurhat ovat kuin suoraan rikoselokuvan käsikirjoituksesta.  

Itsenäisyyspäivän iltana vuonna 2009 valtaosa suomalaisista oli kokoontumassa TV-ruutujen ääreen seuraamaan presidentinlinnan juhlavastaanottoa. Samaan aikaan noin kilometrin päässä linnasta sijaitsevassa Hotelli Glon sviitissä numero 538 muutama nuori valmistautui Colors-festivaalien päätösbileisiin. Juhlat loppuivat aamuyön tunteina, ja kasvanut juhlaseurue siirtyi jatkoille hotelli Glon sviittiin. Hetken päästä yksi nuori oli kuollut ja toinen kiidätetty sairaalan. Mitä hotellisviitissä oli tapahtunut?

Miksi poliisin kameratolppia ei maalata näkyviksi? Miten vappunaamari voi pelastaa ylinopeussakolta? Miksi kortin voi yhä menettää pienistäkin ylityksistä? Runsaat 30 vuotta sitten juntattiin ensimmäinen nopeuskameratolppa Turuntielle. Nyt näitä kasvottomia kasvonkuvaajia on jo noin 1200, ja lisää tolppia asennetaan jatkuvasti. Poliisilla on suunnitteilla myös uusia keinoja autoiljoiden käräyttämiseksi.

Maaliskuussa vuonna 2010 sukulaismies teki katoamisilmoituksen Jari Koskelasta. Miestä ei ollut nähty yli kahteen viikkoon. Poliisi ryhtyi selvittämään löytyisikö Koskelan hämäräperäisistä ja vaietuista bisneksistä avaimia katoamisen selvittämiseksi. Pitkän ja monimutkaisen tutkinnan sekä poliisin kehittämän ovelan juonen jälkeen helsinkiläisen miesjoukon matka nurmijärveläiseen metsään paljasti karmean totuuden.

Poliiseina esiintyvät häikäilemättömät rikolliset valitsevat uhreikseen heikossa asemassa olevia, virkavaltaan hyväuskoisesti luottavia vanhuksia. He etsivät numerotiedustelusta iäkkäiltä kuulostavia nimiä ja soittavat heille prepaid-liittymistä. Soittaja kertoo uhrille, että poliisi on juuri saanut selville rikollisten päässeen tunkeutumaan hänen pankkitililleen. Soittajan mukaan poliisi on parhaillaan rakentamassa tilille suojamuuria, johon tarvitaan pankkitunnukset.

Kahden myllypurolaistytön katoaminen nousi valtakunnallisten uutislähetysten kärkeen lauantaina 4. maaliskuuta vuonna 1989. Seuraavana päivänä selvisi, että tytöt oli murhattu. Murhaajaksi paljastui lähistöllä asuva Jammu-sedäksi kutsuttu 62-vuotias Veikko Antti Siltavuori. Poikkeuksellisen raaka teko järkytti pitkään koko Suomea. Jakso alkaa otteella MTV:n uutisista.

Tammikuussa vuonna 1995 Helsingin poliisin hälytyskeskukseen tuli ilmoitus kaulaan puukotetusta naisesta Hämeentiellä sijaitsevassa kukkakaupassa. Ensimmäisenä paikalle ehtinyt järjestyspoliisin partio kohtasi kaupan takatilassa karmean näyn. Rikoksen uhri, nuori kukkakauppias makasi hengettömänä raa’asti kaulaan puukotettuna. Kaula oli viilletty auki usealla veitsen vedolla eikä nopeasti paikalle tulleella ambulanssilääkärillä ollut mitään tehtävissä naisen hengen pelastamiseksi.

Kilokaupalla kokaiinia kilpikonnien kilpien alla. Tuon salakuljetusyrityksen Tullin valvontajohtajan Hannu Sinkkonen muistaa yhä. Mies on nähnyt kaiken, mitä maahan yritetään tuoda tai maasta viedä laittomasti. Nuuskaa, huumeita, linnunmunia, väärennettyä oliiviöljyä, Eremitaasin taideaarteita – lista on loputon. Takavarikko johtaa usein myös muiden rikosten, kuten laittoman 3d-asepajan paljastumiseen.

Miksi poliisia eivät enää kiinnosta tavallisiin ihmisiin kohdistuvat pikkurikokset? Onko Suomessa tarpeeksi poliiseja tutkimaan näitä päivittäisrikoksia? Kumpi on poliisille tärkeämpi – sormenjälki vai dna? Mikä on muuttunut poliisin työssä vuosikymmenten aikana? Jaksossa vieraana nelisenkymmentä vuotta poliisissa työskennellyt rikoskomisario Pekka Seppälä.

Sari Sinisalon surmaaja on yhä vapaalla jalalla lähes 30 vuotta henkirikoksen jälkeen. 20-vuotias Sari menetti henkensä omassa asunnossaan Hämeenlinnassa vuonna 1992. Sarin asunnosta kuuluneet öiset avunhuudot, raskaan mattokäärön raahaaminen autoon sekä moni muu seikka vahvistivat Sarin miesystävään kohdistuneet epäilyt. Oikeus ei kuitenkaan suostunut vangitsemaan miestä, koska ruumista ei vielä tuossa vaiheessa ollut löydetty. Marokosta kotoisin ollut miesystävä käytti pian tilaisuutta hyväkseen ja häipyi Suomesta. Häntä ei ole vieläkään saatu vastuuseen teoistaan.