Nainen pamahtaa paksuksi, mies kirjoittaa sonaatteja. Suunnilleen tällainen on ollut kirjallisuuden sukupuolijako kautta aikojen. Tunnustan lukeneeni tutkailee asiaa kurkistamalla Virginia Woolfin sekä 1900-luvun alun suomalaisten kirjailijanaisten huoneisiin ja päätyy matkallaan pohtimaan luovuuden edellytyksiä laajemminkin. Millaisia etuoikeuksia ja materiaalisia mahdollisuuksia on oltava, jotta voi kirjoittaa suurta kirjallisuutta?
Naisten pienempi rooli taiteen historiassa selittyy muun muassa lukituilla kirjastoilla, nurmikentillä, joille neitojen ei sopinut astua, sekä kaiken maailman einoleinoilla, jotka eivät olleet kuulleetkaan ehkäisystä. Lukittavien ovien merkitystäkään ei sovi väheksyä – ei vielä 2020-luvullakaan, kun pandemia pakottaa hakemaan omaa tilaa kylpyhuoneesta.
Jakson kirjat:
Virginia Woolf: Oma huone (suom. Kirsti Simonsuuri)
Suvi Ratinen: Omat huoneet – Missä naiset kirjoittivat vuosisata sitten
Naisten pienempi rooli taiteen historiassa selittyy muun muassa lukituilla kirjastoilla, nurmikentillä, joille neitojen ei sopinut astua, sekä kaiken maailman einoleinoilla, jotka eivät olleet kuulleetkaan ehkäisystä. Lukittavien ovien merkitystäkään ei sovi väheksyä – ei vielä 2020-luvullakaan, kun pandemia pakottaa hakemaan omaa tilaa kylpyhuoneesta.
Jakson kirjat:
Virginia Woolf: Oma huone (suom. Kirsti Simonsuuri)
Suvi Ratinen: Omat huoneet – Missä naiset kirjoittivat vuosisata sitten
Podcasten Tunnustan lukeneeni -podcast är inbäddad på denna sida från ett öppet RSS-flöde. Alla filer, beskrivningar, bilder och annan metadata från flödet tillhör podcastens ägare och är inte anslutet till eller validerat av Podplay.